Tänään HS:ssä esillä ollut Sonja Saarikosken kirja naisvangeista on ajankohtainen ja näköaloja avaava uusille maleille ratkaista naisvankien vapausrangaistuksen täytäntöönpano ja ehkäistä alan rikollisuutta. HS:n toimittajat Maria Norrman ja Riikka Kanervo antavat ymmärtää, että teos olisi ainut aihetta käsitelevä tutkimus. Näin ei kutenkaan ole. Toimiessani oikeusministeriön suunnittelupäällikkö 1980-luvulla tutkimusyksikköni laati Hämeenlinnan vankilan naisvangeista tutkimuksen. Sitä varten tutkimusyksikön noin kymmenen jäsentä meni laitokseen päiväksi ja kirjasi kunkin naisvankin henkilölehden tiedot ylös ja samalla haastatteli muutamaa vankia. Tietojen keruu oli tehtävä nopeasti paikan päällä, koska nimilehtitietoja saatettiin tarvittiin milloin tahansa päivittäisessä työssä. Tutkimus löytynee vankeinhoitolaitoksen kirjastosta.

HS:n jutun mukaan Sonja Saarikoski tekee selvityksen tai tutkimuksen Hämeenlinnan naisvankilan vangista. Ainakin hän syvä haastattelee yhtä tai useampaa vankia Toivottavasti hän sitä ennen perehtyy aiheesta tehtyihin aiempiin selvityksiin ja tutkimuksiin. Toimiessani oikeusministeriön tutkimusyksikön päällikkönä 1980-luvulla ryhmäni laati selvityksen Hämeenlinnan vankilan miesvangeista käyttämällä hyväkseen heidän nimilehtitietojaan. Näissä on vangin perustiedot mukaan lukien mahdolliset aiemmat rikkomukset ja rikokset sekä tuomiot ja vankilareissut. Silloin naisista löytyi muutama henkirikostapas, mutta suhteellisesti harvemmalla kun miehillä. Tavallisimpia olivat näpistykset, varkaudet ja petokset. Naisvanki määrä oli silloin noin 110 ja lähes kaikki Suomen kansalaisia. Pirkko Lahti on myös selittänyt aihetta.