Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

     Suomen usein sattuu samanaikaisesti sekä skandaali että rujo virkanimitys, eikä niillä ole mitään riippuvuutta toistaan. Näin kävi juuri hiljattain Kataisen ja Metsähallituksen Hyttisen tapauksissa. Tämä osoittaa, että sillä rintamalla jytisee jatkuvasti.      HS:n Juha Akkanen suhtautui jutussaan   ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006249621.html)   poliittisiin nimityksiin melko myönteisesti ja arvioi niiden vähentyneen. Hänen mukaansa pitäähän uran päättäneillä politikoilla olla jokin sijoituspaikka.      Tähän voidaan jossain määrin yhtyä, jos pätevyys on samaa tasoa kuin jollain muulla hakijalla. Kataisen tapauksessa loppusijoituspaikka Sitran johtajana vailla korkeakoululoppututkintoa on kyseenalainen, koska siinä sivuutettiin pätevämpi hakija tulevaisuuden tutkija professori Markku Wilenius. Erikoista on myös Kataisen saama 340 000 euron eroraha.      Samana päivänä Metsähallituksen toimitusjohtaja Pentti Hyttinen erosi virastaan juuri ennen hallituksen kokousta, j

     Yhdysvaltalainen Robert Reich esitti 2007 kirjassaan, että politiikan ja suurteollisuuden johtajien ote talouden kehityksestä on siirtynyt osakkeiden omistajille. Tätä selittää maan valjastaminen 1940-luvulla valtavaan sotateollisuuteen ja sen jälkeisellä siirtymisellä osakasvetoiseen järjestelmään. Tomas Piketty tuki Reichin käsitystä kirjassaan 2014 Pääoma 2000-luvulla väittäessään, että suurin syy eriarvoisuuden kasvamiseen on pääomatulojen suhteellisen osuuden kasvaminen palkkatuloista. Esko Ahon hallitus aloitti meillä tämän kehityksen, mistä Sipilä jatkoi.      Maapallon väkiluku on kaksinkertaistunut 50 vuodessa ja, jos naiset saisivat päättää, ihmisiä syntyisi 40 prosenttia vähemmän kuin nyt. Ilmastokaasut ovat lisääntyneet päinvastaisesta tavoitteesta huolimatta ja viisi viimeisintä vuotta ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä.      Globaaliin kehityskulkuun Suomen vaikuttamismahdollisuudet ovat verraten pienet etenkin, jos HS:n Kari Huhdan näkökulmat ( https://www.h

     A-Studiossa käsiteltiin 16.9 valtion tietohallinnon ongelmia. Niitä on.   Muiden muassa Hätäkeskuslaitoksen palvelut jumittavat ja keskus on joutunut turvautumaan varajärjestelmään. VM:n alaiseen Valtorin ict- palveluihin ja monopoliasemaan ollaan laajasti tyytymättömiä. Myös Liikenneministeriö on hiljattain lähettänyt Valtionneuvoston kansalialle valituskirjeen tietoliikenteen jatkuvista katkoksista, ohjelmien tökkimisistä ja kaatumisista sekä työtekijöiden arkityötä rasittavista työuupumisista ja stressistä. Ongelmia siis todella on.      Miksi näin on? Syyt paljastuvat kertaamalla historiaa. Aluksi oli Valtionhallinnon Tietokonekeskus VTKK. jolla oli monopoli kaikissa valtion tietokoneasioissa. Hyvä virasto.      1980-luvun puolivälissä pientietokoneiden konekapasiteetin räjähdysmäinen kasvu sai virastot vaatimaan ponnekkaasti valtaa itselleen atk-asioissa. Vapauttamista edisti myös saman aikaisesti    vallalle päässyt uusliberalistinen ideologia. Niinpä VM:n vapautti lähes

     Sitran hallitus ottaa laitoksen johtajanimityksessä aikalisän. Vahvimmat ehdokkaat ovat komisario ja entinen pääministeri Jyrki Katainen ja tulevaisuustutkimuksen professori Markku Wilenius ( https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006235478.html ).      Kun johtavaa tai ylipäätään mitään työpaikkaa täytetään, nimittäjän tärkein arvosteluperuste on nimitettävien työhistoriaa. Virkanimityksissä hakijan poliittinen profiili ei saa olla mitenkään ratkaisevaa. Koska Sitra on erityisesti Suomen kansan laitos, poliittisen profiilin ei saisi vaikuttaa nimitykseen lainkaan. Tämä siksi, että suomalaisista vain alle kymmen prosenttia kuuluu poliittisiin puolueisiin, joten pääjohtajan leimautuminen jokin poliittisen puolueen kannattajaksi vähentää kaikkien suomalaisten omistamassa laitoksessa johtamisen uskottavuutta.      Politiikka on joskus määritelty mahdollisuuksien taiteeksi eikä se ainakaan ole tiedettä, enemmänkin luottamusta. Politiikassa keskeistä on rahoituksen hankinta, kompromissie

     Jutta Urpilaisen komisarius on haastava. Kun tarkastellaan tämän tyyppisen luottamustoimen poweria, perinteisesti on ensimmäisenä katsottu, paljonko siihen liittyy lainsäätäjän ja paljonko budjettipäättäjän valtaa. Tästä näkökulmasta katsoen Urpilaisen valta ei lompsaa pullista.      Näköala muuttuu toiseksi, kun astutaan areenalle. Härkä on odotettua suurempi. Kiinalaiset ovat valloittamassa maanosaa ovelalla taktiikalla. He pyrkivät esiintymään lempeinä investoijina, joiden lopputuloksena on universaalia hyvää, mikä resonoi elintasoja kohottavan globaalin hyväntekijän roolin kanssa, etenkin Afrikassa. Yksi Urpilaisen porukan agendan julkilausumaton tehtävä lienee on pyrkiä nostamaan entistä konkreettisemmin, mutta hienovaraisesti esille Kiinan afrikkastrategian uhat.      Finanssikriisin 2008 jälkeen Kiina on määrätietoisesti ja osin myös varoen edennyt   globaaliin hegemoniaan tähtäävään toimintamalliin. 2010-luvun lopulla siihen yhdistyvät ekologisuusimago, uusiintuvan energ

      Posti ottaa nyt kohtuuttomia iskuja sieltä täältä ja etenkin niiltä, joilla tiedot asiasta on heikoimmat. Tämä tuli esille mm viimeisimmässä A talkissa. Postin hallintoneuvostossa olevalla kansanedustaja Juhanna Vartiaisella taisi olla realistisimmat näkökulmat postin tulevista haasteista.      Valtionvarainministeriön ja Postin asiantuntijat pohtivat jo 1980-luvun lopussa, mitä Postille pitäisi tehdä meneillään olevassa liikelaitostamis- ja yhtiöittämisaallossa. Postissa oli silloin lähes 40000 työtekijää. Silloin oli vahvasti esillä, mitä tehdä alueille, joissa Posti ei kannattanut. Ostopalvelut näille alueille olivat esillä. Nekin pitäsi kipailuttaa, mistä seurasi omia lisähaasteita. Samalla nähtiin jo silloin, että postin tuoterakenne tulee muuttumaan: kirjeet vähenevät   ja pakettien osuus kasvaa. Parahaiten kannattaville pakettialueille oli tulossa jo tuolloin kilpailua. Kaikesta huolimatta postin oli täytettävä yhteisvastuu kaikissa olosuhteissa. Kirjeet ja silloin myös

     Tulospalkat ovat muodostuneet julkishallinnon yksiköiden räjähdysherkäksi polttoaineeksi. Parhaassa tapauksessa sen avulla voidaan estää viraston uppoamista vararikkoon ja kurjimmassa saattaa johto ulkoisen ihmettelyn ja sisäisen kähinän ampiaispesäksi. Avain tekijä on oikeat mittarit ja oikeat mitattavat tavoitteet. Tilannetta on pahentanut eräiden konsulttien voimakas luennointi tyyliin, ettei ison päällikön kannata tulla edes työpaikalle normipalkalla, vaan pitää olla lisäksi puolet tulospalkkaa.      Tulospalkka on nähtävänä ennen kaikkea johdon keinona toteuttaa tulostavoitteitta eikä palkan korotusautomaattina. Jos johtajalle maksetaan tulospalkkaa, sillä pitää olla suora yhteys yksikön ulkoiseen tuloksellisuuteen asiakkaille eikä keskeistä saa olla sijaismittarit kuten yhteydenpito sidosryhmiin tai omistajiin.   Organisaation sisäisessä palveluyksikössä tulospalkkio voi olla sidoksissa sisäisiin suoritteisiin kuten hallinnon palveluyksiköissä, jonka tuotteina ovat palvel