A-Studiossa
käsiteltiin 16.9 valtion tietohallinnon ongelmia. Niitä on. Muiden muassa Hätäkeskuslaitoksen palvelut
jumittavat ja keskus on joutunut turvautumaan varajärjestelmään. VM:n alaiseen Valtorin
ict- palveluihin ja monopoliasemaan ollaan laajasti tyytymättömiä. Myös Liikenneministeriö on hiljattain lähettänyt Valtionneuvoston kansalialle valituskirjeen
tietoliikenteen jatkuvista katkoksista, ohjelmien tökkimisistä ja kaatumisista
sekä työtekijöiden arkityötä rasittavista työuupumisista ja stressistä.
Ongelmia siis todella on.
Miksi näin on? Syyt paljastuvat kertaamalla historiaa.
Aluksi oli Valtionhallinnon Tietokonekeskus VTKK. jolla oli monopoli kaikissa valtion tietokoneasioissa. Hyvä virasto.
1980-luvun puolivälissä pientietokoneiden konekapasiteetin räjähdysmäinen kasvu sai virastot vaatimaan ponnekkaasti valtaa itselleen atk-asioissa. Vapauttamista edisti myös saman aikaisesti vallalle päässyt uusliberalistinen ideologia. Niinpä VM:n vapautti lähes kokonaan v.1988 virastojen atk-hankinnat. VTKK lakkautettiin ja tilalle tuli pörssiyhtiö Tieto Oyj.
Kansliapäällikkö Kai Korte näytti visionääristä kykyään 1970-luvulla vaikuttamalla ratkaisevasti OM:n ja SM:n yhteisen tietojärjestelmäyksikön perustamiseen Hämeenlinnaan. Sen tehtävänä oli kehittää ja osin ylläpitää näiden hallinnonalojen tietojärjestelmiä kuten rikostaparekisteriä ja tuomiolauselmajärjestelmää, jne. Ajatus oli hyvä, kunnes politiikka ja valtion sisäiset valtataistelut puuttuivat peliin. Pelistä esimerkkinä olkoon SM ja sen poliisi-case.
Poliisi irtaantui vähitellen 1990-luvun hajautuksen aallossa ”Korteen” Hämeenlinna yksiköstä ja tilalle perustettiin v. 2000 Poliisin Tietohallintokeskus (PTHK). Se kuitenkin lakkautettiin jo v. 2008 ja se korvattiin Rovaniemen Ojanperälle perustetulla sisäasiain Hallinnon Tietotekniikkakeskuksella HALTIK:lla. Sille v. 2012 valmistui 6800 m2:n uusi toimitalo 200:lle työntekijälle. Sen lisäksi aluepisteitä oli noin 30 eri puolella Suomea ja niissä henkilöstöä noin 210. Osa Haltikin tehtävistä ja henkilöstöä siirtyi vähitellen Poliisihallitukseen, Hätäkeskuslaitokseen ja Rajavartiolaitokseen ja lopuksi HALTIK lakkautettiin v. 2016 ja sen tehtävät ja henkilöstö siirrettiin samalla Valtoriin. Siis poliisin tietohallinnon organisaatiota siirreltiin ulkopuolisin silmiin umpimähkään muutaman vuoden välein sinne tänne. Ei näytä hyvältä.
Tietotekniikan kehittämissä valtiolla on erityishaasteita ilman valtavenkoiluakin mm. asiakkaiden määrittelyn moni tulkinnaisuuden takia. Paperilla se on helppoa, kuten A-studion konsultit esittivätkin, muttei käytännössä. Miten kaikki asiakasryhmät otetaan huomioon kattavasti esimerkiksi Tullin ja Vankeinhoidon ict- järjestelmien reformeissa puhumattakaan tilanteissa, joissa Tulilla ja vankeinhoidolla on yhteisiä asiakkaita? Tämän onnistumisen vähimmäisvaatimuksena on , että organisoinnin perustilanne pysyy mahdollisimman vakaana, koska täytyy muistaa, että organisointi ei milloinkaan ole täydellistä ja että hieman epätäydelliselläkin organisoinnilla voidaan tehdä laadukasta työtä, kunhan yhteistyö pelaa. Kun valtion koko tietohallinnon organisaation peruspalikat muuttuvat viiden vuoden välein, kansalaiset saavat olla kiitollisia, että näissä olosuhteissa he saavat edes nykyiset ict- palvelut.
Miksi näin on? Syyt paljastuvat kertaamalla historiaa.
Aluksi oli Valtionhallinnon Tietokonekeskus VTKK. jolla oli monopoli kaikissa valtion tietokoneasioissa. Hyvä virasto.
1980-luvun puolivälissä pientietokoneiden konekapasiteetin räjähdysmäinen kasvu sai virastot vaatimaan ponnekkaasti valtaa itselleen atk-asioissa. Vapauttamista edisti myös saman aikaisesti vallalle päässyt uusliberalistinen ideologia. Niinpä VM:n vapautti lähes kokonaan v.1988 virastojen atk-hankinnat. VTKK lakkautettiin ja tilalle tuli pörssiyhtiö Tieto Oyj.
Kansliapäällikkö Kai Korte näytti visionääristä kykyään 1970-luvulla vaikuttamalla ratkaisevasti OM:n ja SM:n yhteisen tietojärjestelmäyksikön perustamiseen Hämeenlinnaan. Sen tehtävänä oli kehittää ja osin ylläpitää näiden hallinnonalojen tietojärjestelmiä kuten rikostaparekisteriä ja tuomiolauselmajärjestelmää, jne. Ajatus oli hyvä, kunnes politiikka ja valtion sisäiset valtataistelut puuttuivat peliin. Pelistä esimerkkinä olkoon SM ja sen poliisi-case.
Poliisi irtaantui vähitellen 1990-luvun hajautuksen aallossa ”Korteen” Hämeenlinna yksiköstä ja tilalle perustettiin v. 2000 Poliisin Tietohallintokeskus (PTHK). Se kuitenkin lakkautettiin jo v. 2008 ja se korvattiin Rovaniemen Ojanperälle perustetulla sisäasiain Hallinnon Tietotekniikkakeskuksella HALTIK:lla. Sille v. 2012 valmistui 6800 m2:n uusi toimitalo 200:lle työntekijälle. Sen lisäksi aluepisteitä oli noin 30 eri puolella Suomea ja niissä henkilöstöä noin 210. Osa Haltikin tehtävistä ja henkilöstöä siirtyi vähitellen Poliisihallitukseen, Hätäkeskuslaitokseen ja Rajavartiolaitokseen ja lopuksi HALTIK lakkautettiin v. 2016 ja sen tehtävät ja henkilöstö siirrettiin samalla Valtoriin. Siis poliisin tietohallinnon organisaatiota siirreltiin ulkopuolisin silmiin umpimähkään muutaman vuoden välein sinne tänne. Ei näytä hyvältä.
Tietotekniikan kehittämissä valtiolla on erityishaasteita ilman valtavenkoiluakin mm. asiakkaiden määrittelyn moni tulkinnaisuuden takia. Paperilla se on helppoa, kuten A-studion konsultit esittivätkin, muttei käytännössä. Miten kaikki asiakasryhmät otetaan huomioon kattavasti esimerkiksi Tullin ja Vankeinhoidon ict- järjestelmien reformeissa puhumattakaan tilanteissa, joissa Tulilla ja vankeinhoidolla on yhteisiä asiakkaita? Tämän onnistumisen vähimmäisvaatimuksena on , että organisoinnin perustilanne pysyy mahdollisimman vakaana, koska täytyy muistaa, että organisointi ei milloinkaan ole täydellistä ja että hieman epätäydelliselläkin organisoinnilla voidaan tehdä laadukasta työtä, kunhan yhteistyö pelaa. Kun valtion koko tietohallinnon organisaation peruspalikat muuttuvat viiden vuoden välein, kansalaiset saavat olla kiitollisia, että näissä olosuhteissa he saavat edes nykyiset ict- palvelut.
Kommentit
Lähetä kommentti