Ylen Jälkiviisaat olivat järkyttyneitä aamun uutisista. Vaikutti siltä, että Erola oli yöllä lukenut Kafkan Sivullisen, sillä hänen kasvonsa loistivat kuin Saharan loputon hiekka. Se oli kuitenkin selvää, ettei Erola ollut viettänyt yötään Kafkan Sivullisen parissa, vaan siellä missä pitääkin ja muutoinkin istuntoa eivät riivannet Kafkan houreet. Perho palautti istunnon selville vesille ihailemalla Erolan kampausta. Se kepitti menne tullen omani, koska kampa ei ollut kyntänyt sen sarkoja moneen vuoteen. Silmätkin olivat vetäytyneet verhojen taa niin, että ne ajoittain muistuttivat suun sisään ryppyyn vetäytyvää huulirypästä. Partasen katse oli välillä vakaa, jolloin se voisi miellytäänkin, mutta välillä tutkiva, jolloin se oli pelottava. Puheen sävy hoitajien lakko-oikeudesta oli jotenkin sietämätöntä. Se samaan aikaan oli ja ei ollut. Silloin kun se oli, kaikki nyökyttelivät ja kun se ei ollut, siitä vaiettiin, mikä merkitsi epävarmuutta heikompien lasten pärjäämisessä. Perho etsiskel...