Itse jouduin viettämään monivaiheisen ja -käänteisen lapsuuden. Synnyin sota-aikana. Se ei olut mitä tahansa aikaa, vaan alle kymmen vuotiaana näin ja koin, miten rankasti sota muutti asuinpaikkani tunnelmaa kärsimyksiin asti. Isäni jouti suoraan asepalveluksesta talvisotaan ja jatkoi sotimistaan Lapin sodassa vuoteen 1945 kesään asti. Sodan päätyttyä hän meni suoraan Helsinkiin minulle tuntemattomaksi jääviin tehtäviin. Myöhemmin sain tietää, että ainakin hän työskenteli Valtiollisessa poliisissa. Tutustui isää vasta 60-luvulla. Varhaislapsuuteni vietin isäni kotitalossa, joka oli suhteellisen varakas.   Kiitos siitä isoisäni Kallen ja isän äidin Hiljan30-vuotista Amerikan tienistejä. Näillä he rahoittivat maatilansa Pennalan. Minä asuin Pennalassa 10-vutiaaksi asti, kunnes vanhempani virallisesti erottua joudin asumaan äidin kotitalossa Harmaalassa. Siellä 10-vutiaan mielestä vallitsi synkkä ja harmaa vaiteliaisuus äidin kolmen veljen viljellessä Harmaalan talon maita elannon...

Elisessä Elämäni Biisi ohjemassa hämmästytti erään osallistujan käyttäytyminen ja käytös. Hän esitti vakavalla, mutta lootusasentoa muistuttavalla jatkuvasti muuttuvalla istuma asennollaan, että kaikkein tärkeintä hänen elämässään on hän itse, yrittäen korjata heti, että hänen ja hänen työnsä. Jos ihmiselle tärkeintä on hän itse ja työnsä, herää kysymys, miten tällainen henkilö suhtautuu luonnon saastumiseen, ruokaveden voimakkaaseen niukkenemiseen ja eri puolella maailmaa syttyviin konflikteihin, joista juuri yksi leimahti liekkeihin Lähi-Idässä. Omnipotenssista käytöstä voi selittää taitelijan sisäinen pakko ruoskia itsensä luovuustilaan jopa tv-lähetyksissä. Muitakin selityksiä löytyy. Tällaisessa yksilökeskeisessä manifestisessa eetoksessa saattaa tulla ongelmaksi se, että usein tällaisen julistuksen elinvoimaisuutta mitataan sillä, kestääkö julistuksen idea silloinkin, kun jokaiselle tulee sallia julistuksen määrittelemä käytös, käyttäytyminen ja asenne elämään ja itseensä. Voi ...

Työelämässä olen tavannut monia komeita uranousuja ja olen itse edesauttanut muutamia urillaan korkeille pesteille. Sattui kerran tapaus, jossa henkilö oli aluksi ahkera ja sopivasti itsekeskeinen, mutta myöhemmin kohottuaan uralla absoluuttisen työläs ja absoluuttisen itsekeskeinen johtaja. Se mitä on saatu tietää korkean tason johtajan käyttäytymisestä, on surullista nähtävää. Toivottavasti kaikki selviä. Nyt käsillä oleva tapaus ei kuulu sarjaan kaikenlaista, vaan on ällöttävä tapahtumasarja.

     Puku ryhdistää jokaisen miehen. Se rytmittää miehen vartaloa kantapäistä keskivartalon kautta päähän saakka. Samalla solmio jakaa rintakehän symmetrisesti kahteen osaan osoittaen kasvoille paikan hartioiden päällä. Jos kasvot ja kaula ovat myös symmetrisiä, niin solmion oletetulla jatkeella säteilevä pää alkaa puhua osaston meilipiteisiin yhteneviä viisauksia. Tämä takaa uran jatkumisen osastolla. Siksi vertikaalisesti seisova solmio on tärkeä. Muutoin ajatukset ovat vinossa.      Takaa päin katsottuna kaikki pukumiehet näyttävät samanlaisilta. Tämän takia virkamiehiä on vaikeaa erottaa pukumiehestä. Virkamiehiä on myös joskus hankalaa tunnistaa toisistaan, koska he pukeutuvat samalla tyylillä: Anttilan yleisharmaa puku, vaaliensininen paita ja väritön solmio.      Tunnistamista varten virkamiehillä onkin aina ulkovarusteena määrätyn merkkinen salkku.   Aloittelevalla virkamiehillä salkun käyttämiseen tarvitaan esimiehen l...