Maastrichtin sopimuksesta on kulunut aikaa lähes 25 vuotta. EU:n Instituutiot on luotu, rajat avattu ja direktiivejä annettu. Tiedotusvälineet tuovat päivittäin eri medioihin kuvaa EU:n dynaamisesta toiminnasta, mutta todellisuudessa jäsen maat elävät omaa elämäänsä EU-koneiston vain jauhaessa omissa lokeroissaan. Kuvavaa on, että tänä vuonna Välimeren yli tulee viisi miljoonaa pakkolaista, joista Turkin kriisin jälkeen maan kanssa tehty sopimus on käytännössä yhtä tyhjän kanssa.      Se missä määrin EU on luonut eri maidensa talouteen kasvua ja vireyttä, on hyvin epäselvällä pohjalla. Sitä on mahdoton selvittää monien ristikkäisten, monimutkaisten osin salaisten ja perussopimisten vastaisten ja ketjuutuvien toimenpiteiden takia. Kun nämä toimenpiteet vielä hajaantuvat eriasteisin eri jäsen maihin, epäselvyys on täydellinen.      Jos EU:n vaikutus jäsenmaidensa talouteen olisi ollut merkittävän positiivinen, se oli kyll...

     Ei tarvitse kiihottaa mieltään 1970-luvun USA vastaisilla kiivailla opiskelijoiden kaljakuppila-rähinöillä. Silti Yhdysvaltain toiminta viimeksi Irakissa verrattuna nyt Venäjän ryntäilyyn Ukrainassa kuuluvat samaan C ahnauksiin. Ei viitsi edes ajatella USA:n manöövereitä 1950–luvulla tehdä Kuubasta Batista renkinään gangsterivaltio.       Putin on sivistynyt mies ja tuntee historian, etenkin Yhdysvaltain. Täytyy itse kunkin kysyä itseltään, miltä Venäjän nöyryytystilassa sen   johdolta tuntui USA rellestäminen Irakissa. Tähän voi joku todeta, kuten Unkarin sankaripääministeri Miklos Nemeth, 1989 rajojen avaajaa, että Venäjän johto pelkää kansaansa ja rakastaa vain omia etujaan. Niin tai näin.      Joka tapauksessa kun olemme joukolla tuomitsemassa Putinin strategian vai pitäisikö sanoa päivän askeleita, kannattaa huomata, että kyllä muuallakin on osattu.      Tilanne meille euroop...

     Missä on kylän radio? Turha kysymys itc-aikana, sama Venäjän meriherruudesta. Mitä Venäjä sitten ajaa takaa Itämeren ylenpalttisessa aktiivisuudessaan?      Helsingin Sanomat vastasi osin kysymyksen tänään pääkirjoituksessaan mainiten henkisen väsyttämisen. Toisaalta ulkopoliittisen instituutin Hanna   Schmid piti yhtenä vaihtoehtona Itä-Ukrainan liittämistä Venäjään hivuttautumisen ja naamioitumisen alistusstrategialla.      Venäjän päätarkoituksena ei ole lisätä pääsymahdollisuuksiaan maailman merille. Se on jo koeteltu tie kummassakin maailmasodassa. Sotateknologian kehittyneisyyskin tee tämän nyt tarpeettomaksi.      Venäjän uusmahtavuus vaatii kuitenkin Itä-Ukrainan Venäjään liittämisen lisäksi muita näyttöjä. Maayhteys Krimille ja pääsy Mustallemerelle kasvattaa itsetuntoa. Nämä ovat Venäjän päämäärät nyt.      Venäjän mahtavuusstrategian kannalta Mustameri on k...