Ei tarvitse kiihottaa mieltään 1970-luvun USA vastaisilla
kiivailla opiskelijoiden kaljakuppila-rähinöillä. Silti Yhdysvaltain toiminta
viimeksi Irakissa verrattuna nyt Venäjän ryntäilyyn Ukrainassa kuuluvat samaan C
ahnauksiin. Ei viitsi edes ajatella USA:n manöövereitä 1950–luvulla tehdä
Kuubasta Batista renkinään gangsterivaltio.
Putin on sivistynyt mies ja tuntee historian, etenkin
Yhdysvaltain. Täytyy itse kunkin kysyä itseltään, miltä Venäjän nöyryytystilassa
sen johdolta tuntui USA rellestäminen
Irakissa. Tähän voi joku todeta, kuten Unkarin sankaripääministeri Miklos
Nemeth, 1989 rajojen avaajaa, että Venäjän johto pelkää kansaansa ja rakastaa
vain omia etujaan. Niin tai näin.
Joka tapauksessa kun olemme joukolla tuomitsemassa Putinin strategian
vai pitäisikö sanoa päivän askeleita, kannattaa huomata, että kyllä muuallakin
on osattu.
Tilanne meille eurooppalaisille on nyt vain hyvin ikävä.
Obamalla ei ole mitään syytä puuttua mantereemme tilanteeseen. USA ei halua
lisää sankarivainajia ja eikä lyhyt, mutta röyhkeä toiminta Irakissa lisää sen
halua lähteä mellastamaan Eurooppaan. Pitää hieroa vielä veteraaninen traumoja.
Ranskan ja Englannin sotilaallinen kyky on arvoitus. Putin haluaa ehdottomasti esitellä
ilmassa, merellä ja maalla, mitä hän on saanut aikaan sota-aseidensa
kehittämisessä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti