Nimitykseni
virkaan ei ollut kuitenkaan niin selvää kuin olin kuvitellut. Vappuaatto oli viimeinen
hakemuksen jättöpäivä, ja huomasin tuolloin, että minulta puuttui todistus ruotsinkielen
tyydyttävästä taidosta. Ainut tähän hätään käsiini saama kuulustelija oli vanha
harmaatukkainen, kyynärpäihinsä nojaava ja kumarassa istuva mies.
Mennessääni
Töölösössä arvokaan kerrsotalon rappuja ylös edessä menevä nainen tuli sisään samalla oven avauksella. Luulin jo
rauhoittuneena, että menemme yhtäaikaa
tentattavaski. Nainen kutsuttii kuitenkin ensin ollen sisällä vain viisitoista minuuttia. Näin helpolllako
tästä pääsee, kuvittelin.
Istuessani
miehen edessä jo ensimmäisistä ruotsia muistutta tenttajani sanoista en
ymmärtänyt mitään. Puheni ei lauistanut lainkaan. Näytti varmalta, että
tenttini tyssää tähän.
Erehdyin
kuitenkin pöydän takana pysyttelevästä punanenäisestä
tyypistä pahoin: Kalle Sorainen osoitti luovuutta ja hiljaista huumoria antamalla
minulle kolmen tunnin tenttaamisen jälkeen todistuksen, juuri ennen vappujuhlien
alkamista. Hän peri kaksinkertaisen maksun käskien tulla viikon kuluttua uudestaan,
koska en kuulemma osannut mitään. Täytyy jälkikäteen myöntää, että Kallen luokse toista kerta jäi menemättä.
Viimeisenä
ministerin päivänään ennen Liinamaan virkamieshallituksen nimittämistä Matti Louekoski
olisi halunnut oman miehensä virkaan, mutta kaikki esittelijät olivat kaupungilla.
Uusi oikeusministeri Inkeri Anttila avasi minulle portit oikeusministeriöön.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti