Nimitykseni
virkaan ei ollut kuitenkaan niin selvää kuin olin kuvitellut. Vappuaatto oli viimeinen
hakemuksen jättöpäivä, ja huomasin tuolloin, että minulta puuttui todistus ruotsinkielen
tyydyttävästä taidosta. Ainut tähän hätään käsiini saama kuulustelija oli vanha
harmaatukkainen, kyynärpäihinsä nojaava ja kumarassa istuva mies.
Mennessääni
Töölösössä arvokaan kerrsotalon rappuja ylös edessä menevä nainen tuli sisään samalla oven avauksella. Luulin jo
rauhoittuneena, että menemme yhtäaikaa
tentattavaski. Nainen kutsuttii kuitenkin ensin ollen sisällä vain viisitoista minuuttia. Näin helpolllako
tästä pääsee, kuvittelin.
Istuessani
miehen edessä jo ensimmäisistä ruotsia muistutta tenttajani sanoista en
ymmärtänyt mitään. Puheni ei lauistanut lainkaan. Näytti varmalta, että
tenttini tyssää tähän.
Erehdyin
kuitenkin pöydän takana pysyttelevästä punanenäisestä
tyypistä pahoin: Kalle Sorainen osoitti luovuutta ja hiljaista huumoria antamalla
minulle kolmen tunnin tenttaamisen jälkeen todistuksen, juuri ennen vappujuhlien
alkamista. Hän peri kaksinkertaisen maksun käskien tulla viikon kuluttua uudestaan,
koska en kuulemma osannut mitään. Täytyy jälkikäteen myöntää, että Kallen luokse toista kerta jäi menemättä.
Viimeisenä
ministerin päivänään ennen Liinamaan virkamieshallituksen nimittämistä Matti Louekoski
olisi halunnut oman miehensä virkaan, mutta kaikki esittelijät olivat kaupungilla.
Uusi oikeusministeri Inkeri Anttila avasi minulle portit oikeusministeriöön.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti