Sipilä on puheissaan tuonut reippaasti esille yritysmaailman
tapoja johtaa organisaatioita. Näyttää siltä, että hän halukas soveltamaan
näitä oppeja jukishallinnon kehittämisessä ja johtamisessa, jopa hallitustyössä.
Hän ikään kuin ajattelee, että sielläkin
johtamien yhtä suurta laskusääntöä, jolla ongelmat puretaan ja toimivat
ratkaisut jalkautetaan maastoon, pitkin maakuntia.
On todennäköistä, että Matti Vanhanen ja Paavo Väyrynen tulevat
valituiksi seuraavan eduskuntaan suurilla äänimäärillä. Tällöin heitä on vaikeaa
ohittaa tulevan hallituksen ministerivalinnoissa. Ainakin toinen on valittava. Entiset
puheenjohtajat tulevat joka tapauksessa toimimaan ja vaikuttamaan Sipilän
lähipiirissä tavalla tai toisella. IL:ssa Mika Koskinen toteaa, ettei tällainen
tulisi kysymykseen yritysmaailmassa. Pitää paikkansa.
Tilanteen tekee vielä vaikeammaksi se, että Sipilä on
luvannut supistaa hallituksen kokoa. Tämä ei taida nyt onnistua. Keskustassa
ministerin vuoraan odottavat kansaedustajat hermostuisivat. Puolueen yhtenäisyys
eduskunnassa voi horjua.
Sipilä on tottunut käyttämään ketteriä johtoryhmiä, joissa
absoluuttinen päätösvalta on puheenjohtajalla. Tämä ei sovi lainkaan hallituksen
työskentelyyn ja johtamiseen. Siellä etsitään kompromisseja, joista muodollisesti
puheenjohtaja voi päättää kokouksessa, mutta de facto päätös on ryhmän.
Sipilän ajattelutavalle on ehdottomasti käyttöä hallituksen
johtamisessa, mutta hallituksen johtaminen ei ole aina aukottaman kaunista.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti