Sipilä on puheissaan tuonut reippaasti esille yritysmaailman
tapoja johtaa organisaatioita. Näyttää siltä, että hän halukas soveltamaan
näitä oppeja jukishallinnon kehittämisessä ja johtamisessa, jopa hallitustyössä.
Hän ikään kuin ajattelee, että sielläkin
johtamien yhtä suurta laskusääntöä, jolla ongelmat puretaan ja toimivat
ratkaisut jalkautetaan maastoon, pitkin maakuntia.
On todennäköistä, että Matti Vanhanen ja Paavo Väyrynen tulevat
valituiksi seuraavan eduskuntaan suurilla äänimäärillä. Tällöin heitä on vaikeaa
ohittaa tulevan hallituksen ministerivalinnoissa. Ainakin toinen on valittava. Entiset
puheenjohtajat tulevat joka tapauksessa toimimaan ja vaikuttamaan Sipilän
lähipiirissä tavalla tai toisella. IL:ssa Mika Koskinen toteaa, ettei tällainen
tulisi kysymykseen yritysmaailmassa. Pitää paikkansa.
Tilanteen tekee vielä vaikeammaksi se, että Sipilä on
luvannut supistaa hallituksen kokoa. Tämä ei taida nyt onnistua. Keskustassa
ministerin vuoraan odottavat kansaedustajat hermostuisivat. Puolueen yhtenäisyys
eduskunnassa voi horjua.
Sipilä on tottunut käyttämään ketteriä johtoryhmiä, joissa
absoluuttinen päätösvalta on puheenjohtajalla. Tämä ei sovi lainkaan hallituksen
työskentelyyn ja johtamiseen. Siellä etsitään kompromisseja, joista muodollisesti
puheenjohtaja voi päättää kokouksessa, mutta de facto päätös on ryhmän.
Sipilän ajattelutavalle on ehdottomasti käyttöä hallituksen
johtamisessa, mutta hallituksen johtaminen ei ole aina aukottaman kaunista.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti