Sipilä on puheissaan tuonut reippaasti esille yritysmaailman
tapoja johtaa organisaatioita. Näyttää siltä, että hän halukas soveltamaan
näitä oppeja jukishallinnon kehittämisessä ja johtamisessa, jopa hallitustyössä.
Hän ikään kuin ajattelee, että sielläkin
johtamien yhtä suurta laskusääntöä, jolla ongelmat puretaan ja toimivat
ratkaisut jalkautetaan maastoon, pitkin maakuntia.
On todennäköistä, että Matti Vanhanen ja Paavo Väyrynen tulevat
valituiksi seuraavan eduskuntaan suurilla äänimäärillä. Tällöin heitä on vaikeaa
ohittaa tulevan hallituksen ministerivalinnoissa. Ainakin toinen on valittava. Entiset
puheenjohtajat tulevat joka tapauksessa toimimaan ja vaikuttamaan Sipilän
lähipiirissä tavalla tai toisella. IL:ssa Mika Koskinen toteaa, ettei tällainen
tulisi kysymykseen yritysmaailmassa. Pitää paikkansa.
Tilanteen tekee vielä vaikeammaksi se, että Sipilä on
luvannut supistaa hallituksen kokoa. Tämä ei taida nyt onnistua. Keskustassa
ministerin vuoraan odottavat kansaedustajat hermostuisivat. Puolueen yhtenäisyys
eduskunnassa voi horjua.
Sipilä on tottunut käyttämään ketteriä johtoryhmiä, joissa
absoluuttinen päätösvalta on puheenjohtajalla. Tämä ei sovi lainkaan hallituksen
työskentelyyn ja johtamiseen. Siellä etsitään kompromisseja, joista muodollisesti
puheenjohtaja voi päättää kokouksessa, mutta de facto päätös on ryhmän.
Sipilän ajattelutavalle on ehdottomasti käyttöä hallituksen
johtamisessa, mutta hallituksen johtaminen ei ole aina aukottaman kaunista.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti