Ministeri Huovinen kertoi viikon vaihteessa televisiossa
tyytyväisenä uudesta soten linjauksesta. Siinä tuottajavastuu annetaan 19
kuntayhtymälle. Tämä sinänsä voi olla hyvä ratkaisu, mutta niin paljon jää asioita
auki, että hirvittää. Se on vasta aikomus lähteä kotilaiturilta lohta
pyytämään.
Päivän Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa oli oiva kuvaus
soten kompuroinnista. Tänään akatemiaprofessori Kaarlo Tuori piti varmana, että
edessä on perustuslaillisia ongelmia kuntien rahoituksen ja tehtävien järjestelyissä.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja totesi televisiossa
edelleen tänään, että sotealue ei tarvitsee vaaleja ja että rahoitus voidaan
hoitaa alueen kuntien osuuden suhteissa.
Ei voida. Perustuslaki tulee vastaan.
Nyt on tultu pisteeseen, jossa julkisuuteen on esitettävä
suunnitelmia arvioitavaksi, miten soten yksityiskohdat aiotaan toteuttaa. Muuten
menee luottamus soten johtoryhmään. Eihän tällaista hapuilua ja epämääräistä askeltamista enää
kuukaan viitsi katsella.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti