Ministeri Huovinen kertoi viikon vaihteessa televisiossa
tyytyväisenä uudesta soten linjauksesta. Siinä tuottajavastuu annetaan 19
kuntayhtymälle. Tämä sinänsä voi olla hyvä ratkaisu, mutta niin paljon jää asioita
auki, että hirvittää. Se on vasta aikomus lähteä kotilaiturilta lohta
pyytämään.
Päivän Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa oli oiva kuvaus
soten kompuroinnista. Tänään akatemiaprofessori Kaarlo Tuori piti varmana, että
edessä on perustuslaillisia ongelmia kuntien rahoituksen ja tehtävien järjestelyissä.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja totesi televisiossa
edelleen tänään, että sotealue ei tarvitsee vaaleja ja että rahoitus voidaan
hoitaa alueen kuntien osuuden suhteissa.
Ei voida. Perustuslaki tulee vastaan.
Nyt on tultu pisteeseen, jossa julkisuuteen on esitettävä
suunnitelmia arvioitavaksi, miten soten yksityiskohdat aiotaan toteuttaa. Muuten
menee luottamus soten johtoryhmään. Eihän tällaista hapuilua ja epämääräistä askeltamista enää
kuukaan viitsi katsella.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti