Hyvän julkisen hallinnonhan pitää olla mm. sääntöjensä mukaista,
avointa, ennakoitavaa ja ketään suosimatonta. Näin pitää olla eriysesti
ydinvaltion, kuten valtineuvoston ja
ministeriöiden ja oikeuksia ja velvoitteita antavien virastojen.
Hallituksen nimityspolitiikka palautuun kerta kerra jälkeen lähtöruutuun
nimitysasioissa. Omat soturit vain valtaan. Viimeisin tosi jysäsys on nimittää
geologisen tutkimuskeskuksen johtoon kokoomukset soturi vailla ennakoitavia
pätevyysvaatimuksia.
Viime budjettineuvotteluissa kevällä 2011 Velipekka Nummikosken
nimittäminen syyskuusta 2011 lähtien RAY:n toimitusjohtajaksi virkaa avoimeksi julksitamatta
ei ollut huono saavuts kokoomukselta. Juristi voi sanoa, että kysessä oli vain
yhdistys. Se on kuitenkin Suomen kansan yhdistys.
Tukkeutumatta tilastotieteeseen melko suuri joukko kokoomuksen
virkanimityksillä johtajiksi tuleet päälliköt ovat sössineet lähipiirissään
viroissaan. Näin on käynyt prh.ssa, merekulkulaitoksessa, tielaitoksessa,
Suonojan tapauksessa ja viimeksi tullissa
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti