Eduskunnan välikysymyskeskustelussa tänään Sipilä totesi,
että ministeriöissä on 3200 strategiaa ja 3000 sivua aiheesta tekstejä. Tämä on
ylimitoitettu moite.
Osasyy tähän on, että hallinto on poliittisessa miljöössään hyvin monimutkainen
toimintaympäristö. Suunnittelussa ei aina välttämättä riitä virkamiesten hyvinkään
rationaaliset ajatukset. Tällöin virkamiesten toteutumattomat suunnitelmat kasaantuvat
odottamaan parempia aikoja. On kyllä myönnettävä, että osa suunnitelmista on raakileita.
Suurin ongelma on se, että saadaan aikaan suunnitelamat,
jotka voidaan ja kannattaa toteuttaa.
Hyvinä esimerkkeinä kestosuunnitelmista on 30-vuotisen sodan
kaltaiset skenaariot turhien lupien ja normien purkamisesta, julkisen sektorin yhteisten
itc-standardien aikaan saamisesta ja tuottavuuden parantamisesta etenkin ict:n avulla. Sama
toistetaan jälkeen.
Kansanedustaja Arto Satonen painotti yllättäen yksityissektorin
kasvattamisen tärkeyttä rahoitusvajeen kuromisessa. Sipilän lempilapsi
kehitysrahaston perustamisesta sai kyseenalaisen vastaanoton ja on myös kyseenalainen. Valtiolla on jo nyt instrumentit
tähän ja uusi rahasto voi sekoittaa rahoitusmarkkinoita ja siirtää riskejä
veronmaksajille. Pahimmillaan se voi olla riskialtis veronmaksajien varoilla
toimiva vipurahasto.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti