Joku viisas on sanonut, ettei tulevaisuutta kannata
suunnitella, koska tulevaisuus ei ole
totta. Ota tuosta selvää.
Selvää kuitenkin on, että Suomeen on rakennettu ja ollaan
rakentamassa enemmän tai vähemmän maakunnallisia jakoja seurailevia
organisaatioita. On aluehallintovirastot, ely-keskukset ja maakuntien liitot. On
olemassa vielä muitakin kuten käräjäoikeudet ja vankeinhoidon alueyksiköt. Uutena joukkoon tulee sote-alueet ja niiden
alaorganisaatiot.
Jos kehitys jatkuu vuosikymmeniä saman kaltaisena osittaisuudistusten
kautta tapahtuvina suurhankkeina , lopputulos voi olla pirstaleinen,
epätaloudellinen eikä välttämättä vastaa yhteiskunnan tarpeita
Joka tapauksessa alueellisten organisaatioiden tulevaisuuden
hahmot pitää nähdä heijastuksina yhteiskunnallisesta kehityksestä ja tunnistaa,
että alueorganisaatiotkaan eivät ole
milloinkaan parhaalla
mahdollisella tavalla järjestyksessä ja yhteistyöhön taipuvaisia,
puhumattakaan itsetarkoituksia.
Keskinen kysymys on, millaisen roolin meidän alueet saavat
tulevien yritys- ja teollisuustaloudellisten ja väestöpoliittisten prosessien
seurauksina. Näiden mukaan meidän tulee hahmottaa alueellisten organisaatioiden ohjaussuhteet,
tehtävät, rakenteet sekä asema keskushallintoon. EU:n suosituksiin tai
käytöntöihin ei kannata turvautua. Meidän itse on tässä tehtävä päämme.
Yksi tapa on vain seurailla tilannetta ja uusia sieltä
täältä alueorganisaatioita. Ei kuitenkaan voisi olla pahitteeksi pystyttää
jonkinlainen parlamentaarinen ryhmä pohtimaan asiaa. Silloin voitaisiin sanoa,
että on ainakin pohdittu asiaa.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti