Joku viisas on sanonut, ettei tulevaisuutta kannata
suunnitella, koska tulevaisuus ei ole
totta. Ota tuosta selvää.
Selvää kuitenkin on, että Suomeen on rakennettu ja ollaan
rakentamassa enemmän tai vähemmän maakunnallisia jakoja seurailevia
organisaatioita. On aluehallintovirastot, ely-keskukset ja maakuntien liitot. On
olemassa vielä muitakin kuten käräjäoikeudet ja vankeinhoidon alueyksiköt. Uutena joukkoon tulee sote-alueet ja niiden
alaorganisaatiot.
Jos kehitys jatkuu vuosikymmeniä saman kaltaisena osittaisuudistusten
kautta tapahtuvina suurhankkeina , lopputulos voi olla pirstaleinen,
epätaloudellinen eikä välttämättä vastaa yhteiskunnan tarpeita
Joka tapauksessa alueellisten organisaatioiden tulevaisuuden
hahmot pitää nähdä heijastuksina yhteiskunnallisesta kehityksestä ja tunnistaa,
että alueorganisaatiotkaan eivät ole
milloinkaan parhaalla
mahdollisella tavalla järjestyksessä ja yhteistyöhön taipuvaisia,
puhumattakaan itsetarkoituksia.
Keskinen kysymys on, millaisen roolin meidän alueet saavat
tulevien yritys- ja teollisuustaloudellisten ja väestöpoliittisten prosessien
seurauksina. Näiden mukaan meidän tulee hahmottaa alueellisten organisaatioiden ohjaussuhteet,
tehtävät, rakenteet sekä asema keskushallintoon. EU:n suosituksiin tai
käytöntöihin ei kannata turvautua. Meidän itse on tässä tehtävä päämme.
Yksi tapa on vain seurailla tilannetta ja uusia sieltä
täältä alueorganisaatioita. Ei kuitenkaan voisi olla pahitteeksi pystyttää
jonkinlainen parlamentaarinen ryhmä pohtimaan asiaa. Silloin voitaisiin sanoa,
että on ainakin pohdittu asiaa.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti