Joku viisas on sanonut, ettei tulevaisuutta kannata
suunnitella, koska tulevaisuus ei ole
totta. Ota tuosta selvää.
Selvää kuitenkin on, että Suomeen on rakennettu ja ollaan
rakentamassa enemmän tai vähemmän maakunnallisia jakoja seurailevia
organisaatioita. On aluehallintovirastot, ely-keskukset ja maakuntien liitot. On
olemassa vielä muitakin kuten käräjäoikeudet ja vankeinhoidon alueyksiköt. Uutena joukkoon tulee sote-alueet ja niiden
alaorganisaatiot.
Jos kehitys jatkuu vuosikymmeniä saman kaltaisena osittaisuudistusten
kautta tapahtuvina suurhankkeina , lopputulos voi olla pirstaleinen,
epätaloudellinen eikä välttämättä vastaa yhteiskunnan tarpeita
Joka tapauksessa alueellisten organisaatioiden tulevaisuuden
hahmot pitää nähdä heijastuksina yhteiskunnallisesta kehityksestä ja tunnistaa,
että alueorganisaatiotkaan eivät ole
milloinkaan parhaalla
mahdollisella tavalla järjestyksessä ja yhteistyöhön taipuvaisia,
puhumattakaan itsetarkoituksia.
Keskinen kysymys on, millaisen roolin meidän alueet saavat
tulevien yritys- ja teollisuustaloudellisten ja väestöpoliittisten prosessien
seurauksina. Näiden mukaan meidän tulee hahmottaa alueellisten organisaatioiden ohjaussuhteet,
tehtävät, rakenteet sekä asema keskushallintoon. EU:n suosituksiin tai
käytöntöihin ei kannata turvautua. Meidän itse on tässä tehtävä päämme.
Yksi tapa on vain seurailla tilannetta ja uusia sieltä
täältä alueorganisaatioita. Ei kuitenkaan voisi olla pahitteeksi pystyttää
jonkinlainen parlamentaarinen ryhmä pohtimaan asiaa. Silloin voitaisiin sanoa,
että on ainakin pohdittu asiaa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti