Uhriutumisen idea ei ole taivaasta tipahtanut. Tämän todisti jo T. Roosevelt 1800-luvun lopulla, kun hän päätti kahvikeskustelun jälkeen heti hyökätä Kuubaan uhriudittuaan tarpeeksi Espanjalle. Uriutuminen ei olekaan vain yksilön oikeus, vaan se on myös osa valtioiden välistä valtapolitiikkaa.      Nykyisen Venäjän tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole tavanomaisesta uhriutumisesta, jossa uhriutuja esittää itsensä ulkopuolisten tapahtumien aiheuttamana apua kerjäävänä säälittävä ihmisenä. Venäjällä uhriutuminen on osa valtaeliitin sisäpolitiikkaa, jonka operointialue käsittää koko maapallon.      Sisäpolitiikassa Venäjällä on pitkät perinteet uhriutumisessa. Venäjän kärsivä kansa uhriutui aateliston edestä kärimyksiin vastineeksi siitä, että tsaari piti yhteyttä Jumalaan kansan puolesta. Tsaari lunasti tällä valta-asemansa.      Venäjän tapauksessa pätee: mitä suurempi maa ja mitä keskittyneempi tiedonv...