Tavallinen ihminen epäonnistumisen hetkellä voi mennä sen taakse, että mikään ei horjuta häntä koskaan, sillä hän tietää, millaista on olla, jos ei ole ollut mitään. Putille on sama, kuinka monta kertaa hänen suuri vesikellonsa käännetään ympäri merkiksi hänen aikansa päättymisestä. Kun  aikaa rullaa, hänelle kertyvät vuodet loppuvat kesken, vaikka olisi kuinka kromatut keuhkot ja verisuonet. Kromauksen karistuessa Putinin tulkintahorisontti valtaan kapenee kapenemistaan ja tie tule yhä verisemmäksi, koska hänen empatiansa riekaleet ovat jääneet Afganistanin Groznyiin.

Toisen kantasuomalaisen luokitteleminen johonkin vähempi arvoiseen kantasuomalaisen ryhmään oli maan tapa vielä 1940 - 1950-luvuilla (=woke). Erityisen pahalta tämä wokettaminen tuntui kansakoululaiselta. Usein kuulin sanottavan, että siinä se Huttusen Hellin poka lampsii Hietalaan (taloon) tai mitä se poika täällä tekee tai mene pois meidän metsästä. Laajemmin ottaen Suomi eli silloin luokkayhtesikunnan aikaa. Äitini huvikseen laatimalla paperilla anoin vapautusta lukukausi maksuista. Minun piti viedä anomus kateredin takana istuvalle opettajalle koko luokan nähden. Huonona oppilaana en milloinkaan saanut vapautusta. Ilman setäni joen ranta aluetta, jossa sain vapaasi kulkea, elämä olisi vieläkin kurjempaa. (Jälkeen päin olen pohtinut, oliko anomuksen jättämisprotokolla tahallaan tehty näin paljastavakasi niiden määrän supistamiseksi). Muutto kirkonkylä erääseen varastorakennuksen huoneeseen merkitsi, niin kummalliselta kuin se tuntuukin, hidasta arvon nousuani. Potkupalossa kenkäni p...

Pitkän ojankaivuun rupeaman jälkeen mieleen ensimmäisenä ei tullut alkaa nostelemaan pellon keskelle kasattuja kiviä. Ehkä tässä pienessä yksityiskohdassa avautuu yksi näkymä siihen, miksi puntteja nostellaan ja selkä- ja vatsalihaksia lankutetaan. Joku varmaakin muistaa, milloin kaksi kolmikymppiset alkoivat puhua salille menemisestä. Vanhempi jermu ei kehdannut kysyä, että minne helvetin salille. Työnteon siirtyminen raskaista kehon ponnisteluista aivojen rääkkäämiseen on tietenkin loogista yhteiskunnassa tapahtuvan koneiden vallankumouksen kaapattua fyysiset työt itselleen. Meille ei jää välttämättä käteen työttömyyden ja teknologian puristuksessa muuta kuin ulkonäkömme ja puheemme. Yhä vimmatummin on lankutettava ja esiteltävä ulkonäköään, jos ajatusmaailma ei tuota ympäristöön passaavaa ja ympäristön arvostamaa puhetta. Toinen mahdollisuus on liittyä porukoihin, joihin nykyinen puhetuotanto sopii ja jättää puntit rauhaan. Kukin tehkööt valintansa. Jätetään raihnaisen miehen il...