Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Ylen Jälkiviisaat Aamun Jälkiviisaat oli niin hirveän virkeällä menopäällä, että luonnon ennaltamisasetuksen soveltamisalaa rukattiin koskemaan entisiä presidenttejä. Ylivoimaisena ykkösenä ennaltamiskohteena nousi esille Urho Kekkonen. Partanen yritti toppuutella, sillä olihan Kekkonen epäonnistunut hankkeessaan saada Neuvostolitolta takasin erään jälkiviisaan entisen kotikunnan alue. Epäoikeudenmukaisen rauhanteon jälkeen hänen suuret manttaalinsa jäivät rajan taakse epäluotettavien maaorjien hoidettaviksi. Tupsupäisellä jälkiviisaalla reservinkorpraalina oli vastaus myöhempään manttaali kysymykseen. – Ennen operaatiota meidän on löydettävä uusi ja ehostettu painos Mannerheimistä, saneli Karvala. -Ei tulee kuuloonkaan, murjaisi sotaisa tupsumies, sillä Mannerheim ensin ennallistettiin ja kun se ei auttanut hänet 11 kertaa ehostetiin ylipäällikön virkaan, ja joka kerta tulos huononi. Jälkiviisas Karvala yhtyi Partasen huoleen Kekkosen jälkitehostamisen turhuudesta ja käski kaikkia

Mediassa on ollut tietoja, kuinka edesmenneen Raimo Sailaksen virka on täytetty. Kyse ei ollut   Sailaksen seuraajasta, vaan siitä, miten hänen vanha virkansa sai samassa yhteydessä ympärilleen poliittisen johtotroikan, jonka asiantuntijajäsenet tunnustuvat poliittista väriä. Tämä johtamismalli on kummallinen. Olen aikoinani toiminut 30 valtion ylimmän johdon tehtävissä tapaamatta kertaakaan moista troikkaa. Oliko totuus niin karu, ettei tarpeeksi pätevää kandidaattia löydetty? Tuskin. Täytyy myös huomata, että budjettipäälliköllä on apunaan budjettiosasto ja tarvittaessa lisää apua saa vero-osastolta ja henkilöstöosastolta. Kehittämisosasto, jolta ei juuri apua saa. Ministeriön johtoryhmä käsittelee tärkeät osastoja leikkaavat asiat ja hankkeet. Kullakin osastolla on myös johtoryhmänsä. Vaikuttaa siltä, että poliittinen tukiryhmä johtaa koko ministeriötä. Se saattaa olla tarkoituskin, mutta jos päälle liimattu poliittinen johtotroikka ottaa työnsä vakavasti niin, kuin varmaan otta

Maailmanpolitiikan muuttamisesta aiempaa öykkärimäiseksi on puhuttu viime kuukausina mediassa, politiikantutkijoiden, filosofien ja yhteiskunnallisten ajattelijoiden piirissä paljon.  Venäjä on lakannut olemassa valtio.  Diktaattori hallitsee apulaistensa kanssa Venäjä nimisen maa-alueen ihmisiä ja laitteita.  Kunhan kansa on kiltisti, korkeintaan nuoret miehet joutuvat sotaan tapettaviksi. Eilen avattu Kiinan kommunistipuolueen puoluekokous antoi lähtölaukauksen mahtailulle. Kolmannelle kaudelle valittu pääsihteeri Xi Jinping julisti maan kykenevän mihin tahansa, kun kansa etu on vaarassa. Taiwanin liittämien Kiinaan on vain ajan kysymys.   Pienet öljyvaltiot, kuten Qatar latovat ulkomaalaistyöläiset yöksi pinoon odottamaan seuraavan päivän hikisiä ponnisteluja.   Sheikkien valtaliepeitä hamuavat saavat hyvällä onnella ja suhteilla hamstrattua jenkkiauton alleen. Tuntuma vapaudesta on saavutettu autobaanan humistessa alla. On tunne, kuin he itse olisivat keksineet ajatuksen alkaa rake

Ei puhettakaan, että Jälkiviisaat olisi käsitellyt sortoa sorron perään, vaan se pulputti jodia tippa tipan perään. Viisaiden jonkun jäsenen täytyi olla kotoisin Pohojanmaalta, sillä niin aukottomasti ja ilman laastareita yksi porukasta aihetta käsitteli. Itse koettu tosiasia on, että Pohjanmaan jokaisen talon seinällä oli jotihylly veriroiskeita varten ja haavoja parantamaan. Se oli ihmelääke, jolla ensin pyyhittiin haava liasta pois tai kuhmu matalammaksi, minkä jälkeen haava sidottiin jodisiteellä. Jos haava syntyi sormen päähän, tämän sormen ympärille kasteltiin iholle jodirengas bakteerien ylös nousemisen estämiksi sydämeen asti. Vilkkaimmilla pojan koltiaisilla saattoi hyvinkin olla jodirenkaat monessakin sormessa ja ranteessa yhtä aikaa sekä nilkassa pihatappelujen jäljiltä. Koulussa saattoi valistunut opettaja käskeä poistamaan renkaat, mutta operaatiot jäivät aikomuksiksi, koska jodi istui iholla kuin teräsmaali. Luottamus jodin voimaan ei ollut minkään rajallisen uskon hartei

Kun tarkastelemme tai esitämme, mielipiteitämme Putin sodasta Ukrainaa vastaan,  joidenkin ihmisten tilanne on sellainen, että jos illalla on yösija, aamulla ei tiedä, mitä on tulosta. Saa olla onnellinen, jos on elossa. Eläminen on mukautettava ilta, yö, aamu rytmiin. Päivä ratkaisee hyvin pitkälle sen hetken selviämismahdollisuuden aamuun asti.  Tällainen elämän tapa, asioiden ymmärtäminen ja esittämistapa ovat täysin luonnollista, koska eihän Ukrainan sota ole kuin sota sotien joukossa. Venäjän viime käänne sotarintamalla ryhtyä lamaannuttamaan ja tuhoamaan siviilikohteita on inhottavaa ja ihmissuhteita loukkaavaa, mutta tuttua ja vakiintunutta sodan draamaa. Kun siviilien tuhoamis- ja rampauttamistiedot möyhentyvät   sodan hyökkäyksissä, vastahyökkäyksissä ja perääntymisissä sekä piileskelyissä suureksi kirjavaksi välinpitämättömäksi massaksi,  silloin on syytä hakeutua suuremman joukon turvaan. Putinin sodassa suurena ja  ammottavana aukeaa edessämme koston miekka. Siihen on voitt

  Putinin siirtyessä sota-alueiden pommittamisesta mielestään nerokkaampaan keinoon siviilikohteiden murjomiseen, hän samalla muovaa omaa kohtaoloaan eläkläisdatšalla asumisesta pelokkaan pakolaissiirtolaisen värisevään haamun värjöttelyyn. Ei edes pääsihteeri Nikita Hrustsov, joka Stalingradin sotakomisarina ammututti kymmeniä tuhansia puolueen mukaan laiskasti sotineita arojen miehiä, ei menettänyt päätään 1950-luvun puhdistuksissa. Nyt on toisin. Vaikka ajat erilaiset, samat rahan ja vallanhimon riivaamat iänikuiset voimat ajavat polotrikit ja heidän satraappinsa pettävien bisneskilpien alle suojaan. Vaikka sota käydään vanhoin menetelmin raukkamaisella tykistöllä ja pelonsekaisilla panssareilla, modernin sodan kuva ja otokset näkyvät päivittäisillä näyttöruuduilla yötä päivää. Näiden vaikutukset tavalliseen kansaan ovat suuremmat kuin pommien kuopat. Ne muodostavat ihmisten sisimpään sytykkeitä aikapommeiksi, jotka kerran vielä räjähtävät oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tästä s

Putin moneen kertaan tulevaisuutensa varmentavana hallitsijana on tarkkaan miettinyt, miten turvasta vanhuuspäivänsä. Hänen ei kannata turvautua siinä benchmarkingiin eli hyvistä käytännöistä oppiseen, sillä niitä ei ole kuin yksi. Tämä ainokainen sijaitsi Euroopan lounaisreunalla selviten II maailmansodasta kuin koira veräjästä. Maan maantieteellinen asema meren lähes kokonaan saartamana antoi sille luonnollista suojaa, mutta tämä oli kuitenkin vain suurelta osin kuvannollista tukea, ellei sen tyranniksi olisi noussut pieni, mahakas inisijä, kuten Hitler miehen kuvasi 1943 rautatieasemalla, onnistunut murhauttamalla 200000 vastustajaansa nousemaan valtaan. Lähtö bootsin nousulleen hän sai 1930-luvulla Marokon alueella majailevilta monen kertaan sekoiteluilta maorilaisten jälkeläisiltä, joiden tuella hän nousi ensin maihin ja myöhemmin valtaan. Tämän suuruuden hullun osin omatekoisen fasismin piirteitä omaavan ja osin katolista pappia matkivan politiikka keinottelijan onnistui vuosi

Nyt on koittanut hetki päästä Putinista eroon kaikille sopivin vaurioin. Tällaisesta hitaasta, mutta haastavasta onnistumisesta tulee väkisinkin mieleen Mao Zedongin voitto 1949 Guomindangista, joka pakeni Tawaniin. Mao ei kyllä puhunut itse pikavoiosta, vaan pitkästä marssista. Voisiko Venäjällä asuvien ja kykenevien oligarkkien joukko muodostaa yhteisen kabinetin ohjaamaan ja jopa käskyttämään hallintokoneistoa niin, että kansalaiset saavat ilman korruptiota heille kuuluvat palvelut. Suomessa se vastaisi julkisenvallan koneistoa. Alku vaiheessaan se tukeutuisi olemassa oleviin rakenteisiin karsimalla törkeimmät tapaukset pois. Tärkeintä olisi saada oblast-taso (aluetaso) toimimaan. Median tietojen perusteella korruptio riivaa lähes jokaista nurkkaa, läpinäkymättömyys paistaa silmiin sekä tuotantojärjestelmän epäkohdat ja johtamisen sekä työteon puutteet aiheuttavat sen, ettei suuria kehitysasteilta ei voida heti odottaa, mutta jos trendit osoittavat suurimmaksi osaksi ylös päin menoa

Ylen Jälkiviisaat näyttivät kepulle taivaan merkkejä translain hyväksymisestä. Äreimmät viisastelijat olivat valmiita kieltämään ruis- ja ohrapeltojen vierekkäin olemisen, koska se toisi herkimpien mieleen sota-aikaisen sukurutsauksen. Siinä torpparin ja rikkaan talon pojan hedelmänä kaikenmoisen pieksämäisen jälkeen syntynyt pojan retale otti haltuunsa talot, metsät ja mannut. Tällaista pohdintaa Karvala ei sietänyt lainkaan ja niinpä siirryttiin nopeasti ylioppilaskirjoituksiin. Ville B oli kirjoitusten muistelosta niin liikuttunut ja ylpeä, että kertoi Junnu Vainion sanoin, että tässä istuu mies, jonka työt jäi puolitiehen. Nuori jäsen Uljas käänsi katseet nykypolveen, jonka edustajia ympäri Suomen on jo rynkyttämässä vähäkin opinajoa muistuttavan rakennelman ovea päämääränä saada maisterin housut niin nopeasti kuin parta kasvaa. Pohjanmaalla hinku opintyöhön oli ollut niin kova, että maatalojen pojat pontikkavehkeiden tarkastusreissulta pimennä yönä olivat hieman pöhnässä alkaneet

Tuskin kukaan sota-asiantuntioista on joutunut taikka on edes halunnut perehtyä Venäjän armeijan sotastrategisiin vaihtoehtoihin sodan valmistelusta sen loppuun saattamiseen. Saksan operaatio Barbarossa, Venäjän tuhoaminen, ja sitä seurannet sadat taistelut muodostavat liian laajan tutkimuspinnan ainakin siinä suhteessa, että sotatieteilijät olisivat edes teoriassa voineet olla ”paiakan päällä” kirjaamassa aineksia myöhemmin kirjoitettavaan suureen Venäjän sota analyysin. On ehkä jopa satoaja kirjoja kuvaamassa, miten natsisaksa hävisi sodan ja siinä samalla kertomassa, miten Venäjä meni siinä virran mukana, mutta analyysejä neuvostoarmeijojen kokonaisvaltaisista sodankäynneistä II maailmansodassa ei ole. Melkein tykin tarkkuudella tunnetaan Stalingradin piiritys ja sen laukeaminen.   Kurskin mutkan taistelun haamut tajuttiin heti keväällä 1943 Stalingradin saarron petettyä.   Kurskin taistelua valmisteltiin kesähelteessä kuukausia. Nyt ei ollut lokaa ja hirmu pakkasia, oli heinää, a

Putin voisi ottaa oppia Tsaari Pietari Suuren pysymisestä vallassa 1700-luvulla 40 vuotta. Raakuuden lisäksi hän ei ollut ainoastaan uudistushenkinen, vaan myös uudistuksia toteuttava. Hän perehtyi erityisesti laivan rankentamiseen Hollannissa niin intensiivisesti, että työskenteli telakalla naamioituneena tavalliseksi kirvesmieheksi, mikä tietenkin havaittiin, mutta muut näyttelivät, etteivät tunnistaneet miestä. Jo miehen suuri koko ja sanankäyttö panivat arveluttamaan miehen alkuperää. Yhtä kaikki, hänestä tuli laivojen asiantuntija. Niinpä Venäjällä oli muutaman vuoden päästä suuri ja pelottava laivasto, joka oli jo silloin elintärkeä voimapolitiikan harjoittamiselle eikä se kalastustakaan vieroksunut. Nyt viimeistään Putin tarvitsisi luotettavia Pietari Suuren pajareita, jotka olivat sotajoukkoja omistavia ruhtinaita puolustamassa tsaaria palkkiota vastaan. Ne kyllä ryhtyvät väillä kapinaan hallitsijaa vastaan, mutta viimeisessä välien selvittelyssä Pietarin ollessa matkoilla hall