Tuskin kukaan sota-asiantuntioista on joutunut taikka on edes halunnut perehtyä Venäjän armeijan sotastrategisiin vaihtoehtoihin sodan valmistelusta sen loppuun saattamiseen. Saksan operaatio Barbarossa, Venäjän tuhoaminen, ja sitä seurannet sadat taistelut muodostavat liian laajan tutkimuspinnan ainakin siinä suhteessa, että sotatieteilijät olisivat edes teoriassa voineet olla ”paiakan päällä” kirjaamassa aineksia myöhemmin kirjoitettavaan suureen Venäjän sota analyysin. On ehkä jopa satoaja kirjoja kuvaamassa, miten natsisaksa hävisi sodan ja siinä samalla kertomassa, miten Venäjä meni siinä virran mukana, mutta analyysejä neuvostoarmeijojen kokonaisvaltaisista sodankäynneistä II maailmansodassa ei ole.
Melkein
tykin tarkkuudella tunnetaan Stalingradin piiritys ja sen laukeaminen. Kurskin mutkan taistelun haamut tajuttiin heti
keväällä 1943 Stalingradin saarron petettyä. Kurskin taistelua valmisteltiin kesähelteessä kuukausia.
Nyt ei ollut lokaa ja hirmu pakkasia, oli heinää, arokukkien huumaavaa tuoksua
ja perhosten leikkiä.
Kumpikin
osapuoli tunnisti sen olevan ratkaiseva hetki. Ehkä tästä johtui, että
kumpikin osapuoli antoi toiselleen tietoja tulevasta suurtaistelusta. Niinpä juuri
ennen taistelua liittotutuneet kertoivat venäläisille, miten saksakalaiset
hyökkäävät kahdelta sivustolta venäläisten kimppuun. Stalin oli rakennuttanut Uralin taakse siirretyissä
tehtaissa talvella 1942 naistyövoimalla kymmeniä tuhansia kenttätykkejä ja
tankkeja. Neljän viikon ryskytyksen jälkeen Saksa hävisi ja kedon huuma murskaantui
sotakoneiston katkeraan lemuun.
Kurskin jälkeen
neuvostoliittolaisten sotaa kohti Berliniä ei voi pitää suurta strategista
kyvykkyyttä vaativaa iskuna, vaan venäläisten kilpailevina manöövereitä ja kilpajuoksua
kahden neuvostoliittolaisen kenraalin välillä, kumpi ehtii ennen rynnätä Berliiniin.
Kärjistäen sanottuna Eisenhower karttoi,
kuin ruttoa, hyökätä moukarimaisen tykkitulen alla olevaan kaupunkiin nuorilla amerikkalaisjoukoilla.
Hän tunsi, kuinka kauheaa on kaatua viimeisenä sotapäivänä.
Summa summarum.
Venäjää ei ole testattu tai se ei ole tullut koetelluksi, miten se selviää omalla
armeijakunnallaan nykyaikaisin uusperinteisin asein varustettuina käymään sotaa samatyppisellä aseistustasoa omaavalla vihollisarmeijakuntaa vastaan.
Toivottavasti ei nähdäkään, vaan aron kukat taas palaavat.
Kommentit
Lähetä kommentti