Kun tarkastelemme tai esitämme, mielipiteitämme Putin sodasta Ukrainaa vastaan, joidenkin ihmisten tilanne on sellainen, että jos illalla on yösija, aamulla ei tiedä, mitä on tulosta. Saa olla onnellinen, jos on elossa. Eläminen on mukautettava ilta, yö, aamu rytmiin. Päivä ratkaisee hyvin pitkälle sen hetken selviämismahdollisuuden aamuun asti. Tällainen elämän tapa, asioiden ymmärtäminen ja esittämistapa ovat täysin luonnollista, koska eihän Ukrainan sota ole kuin sota sotien joukossa. Venäjän viime käänne sotarintamalla ryhtyä lamaannuttamaan ja tuhoamaan siviilikohteita on inhottavaa ja ihmissuhteita loukkaavaa, mutta tuttua ja vakiintunutta sodan draamaa. Kun siviilien tuhoamis- ja rampauttamistiedot möyhentyvät sodan hyökkäyksissä, vastahyökkäyksissä ja perääntymisissä sekä piileskelyissä suureksi kirjavaksi välinpitämättömäksi massaksi, silloin on syytä hakeutua suuremman joukon turvaan.
Putinin sodassa suurena ja ammottavana aukeaa edessämme koston miekka. Siihen on voittaja tarttunut kaikissa sodissa, toisin toiset vailla raivoa, mikä myöhemmin näkyy sovinnon saamisen mahdollisuutena. Toisen maailmansodan viimeisenä kuukautena ennen virallista rauhaa koston himon kunniallisen solmun avasi yllättävä hahmo. Kannattaa hieman availla vuoden 1940 sotaoperaatioita. Hitler oli sinä kesänä miehittänyt Ranskan ja vallannut Belgian, Hollannin ja Norjan. Kaiken tämän sotaräminän katveessa oli koko ajan natsien Luftwaffe ja RAF (Britannian kuninkaalliset ilmavoimat) ottaneet yhteen. Lontoota ja muita Britannian suuria kaupunkeja natsit pommittivat yötä päivää. Spitfire lentokoneen ansiosta britit voittivat. Britti siviilejä kuoli pommitukissa kymmeniä tuhansia. Kostoksi tästä Chruchill pommitti Dresdenin kaupungin maan tasalle, noin 40000 kuoli.
Kommentit
Lähetä kommentti