Runsas rahamäärä tekee varmaankin monet onnelliseksi. Näin ylennä ajatellaan. Muutamia varauksia voidaan kuitenkin esittää.      Ensimmäinen ja suurin syy siihen, ettei rahan paljous tuo aina onnea on ihminen itse. Hän saattaa ulkokohtaisesti luetella helposti lukusia tekijöitä, joita rahalla saa kuten matkustaminen, luksus asunnoissa asuminen, makea huvielämä, kuuluisat ystävät jne. Ongelma on, että hän ehkä haluaa vielä enemmän rahaa kuin hänellä sitä on. Hän voi myös pelätä rajojen hupenemista ja pahimmassa tapauksessa omaisuutensa jatkuvaa rapistumista sen kalliista huoltamisesta huolimatta. Hän saattaa myös jatkuvasti puntaroida, onko tuo ja tuo ystävä luotettava, onko hän todellinen ystävä. Tämä epäluottamuksen ja luottamuksen jatkuva edes takainen huopaamien voi tehdä hänestä neorootikon ja viedä hänet lopulta hulluuden rajoille. Jos hän tämän lisäksi on sijoittanut suuria summia pörssiin, hän ei voi olla pois viittä minuuttia kauemmin kurssisi...

     Perintöoikeuden professori Kankaan mukaan HS:ssä 11.2 vanhusten ei tarvitse jättää mitään perinnöksi lapsille, vaan käyttää se omaan kulutukseen oman kuolemaansa mennessä. Viimeisen sarakkeen, sydän käyrän ja pankkitilin pitää näyttää nollaa ennen kuolemaa http://www.hs.fi/kotimaa/aihe/vanhustenhoito/      Kankaan päässä näyttää hyrisevän niin somasti minä-minä- periaatetta: kaikki mitä olen vanhemmiltani saanut, itselleni heiltä kerjännyt ja onnistunut hankkimaan, se on vain minua varten.       Yrjö Larmola esitti toisenlaisen näkökulman päivän Helsingin. Sanomissa ( http://www.hs.fi/paivanlehti/12022016/a1455166516514 ) Hänen sanomansa oli, että olemme vastuussa vauvoistamme ja lapsukaisistamme täydellisesti. Vaikeina aikoina vanhemmat avustavat aikuislapsiaan kylyjensä mukaan, jos tarvetta on. Larmolan käsitys vastaa suurimman osan suomalisten ajatuksenkulkua.      Jostain syytä Kangas s...