1832. Miksi perintöguru Kangas käskee vanhuksia myymään kamansa

     Perintöoikeuden professori Kankaan mukaan HS:ssä 11.2 vanhusten ei tarvitse jättää mitään perinnöksi lapsille, vaan käyttää se omaan kulutukseen oman kuolemaansa mennessä. Viimeisen sarakkeen, sydän käyrän ja pankkitilin pitää näyttää nollaa ennen kuolemaa http://www.hs.fi/kotimaa/aihe/vanhustenhoito/

     Kankaan päässä näyttää hyrisevän niin somasti minä-minä- periaatetta: kaikki mitä olen vanhemmiltani saanut, itselleni heiltä kerjännyt ja onnistunut hankkimaan, se on vain minua varten.

      Yrjö Larmola esitti toisenlaisen näkökulman päivän Helsingin. Sanomissa (http://www.hs.fi/paivanlehti/12022016/a1455166516514) Hänen sanomansa oli, että olemme vastuussa vauvoistamme ja lapsukaisistamme täydellisesti. Vaikeina aikoina vanhemmat avustavat aikuislapsiaan kylyjensä mukaan, jos tarvetta on. Larmolan käsitys vastaa suurimman osan suomalisten ajatuksenkulkua.

     Jostain syytä Kangas saa näille ajatuksilleen medianäkyvyyttä säännöllisin väliajoin. Tässä on jotain kummallista. Ihminenhän on inhimillinen olento, joka ei vain hääri raatokasan päällä huolta huomisesta. Hänelle luoja on luonut kyvyn hahmotella monipuolisesti tulevaisuutta ja kantaa siitä myös vastuuta.

     Kangas kääntää asiat päälailleen. Ihmiset tuhlatkoon kaikki omansa, viis huomisesta. Kylmät organisaatiot sen sijaan koettavat huolehtia parhaansa muukaan kestävästä tulevaisuudesta, kuten  ilmastomuutoksesta ja eläkepommista, jota ei edes tule, samalla kun vanhuksien on pantava ranttaliksi grogi- tai viinilasi edessään.

     Kankaan ajatteluun saattaa sisältyä vaarallisia piirteitä, vanhojen ihmisten myydessä perintötilansa ja muuttaessa sen jälkeen itse etelän maille. Tällöin jää moni lapsenlapsi kouluttamatta kulutuksen ja pääoma siirtyessä ulkomaille.

     Käytännön tapaukset osoittavat, että monessa sukuhaarassa varallisuutta on siirtynyt sukupolvelta toiselle tarjoten mahdollisuuksia ja tuottaen hyötyä jo sadoille jälkeläisille. Tämä on eteenkin nyt ajankohtaista nuorten pelätessä eläkkeidensä puolesta. Turha tätä on kammoksua eläkekassojen ollessa nyt 183 miljardia ja korkotuoton 11 miljardia euroa vuodessa.        

     Kankaan teoriaa voidaan testata pienellä tosi tapauksessa. Vanhukisilla on mukava tilava kesäasunto, jossa he eivät enää juuri vietä aikaansa. Sukuhaarassa on sovittu, että se on lasten ja lastenlasten käytössä kunhan osallistuvat kukin tavallaan asunnon pieniin kunnossapitopuuhiin. Vanhukset maksavat suurimmat investoinnit. Kyynikko voisi sanoa, että riitojahan tästä vain tulee. Ei ole tullut.  On tullut vain normaalit säpinät, jotka vian lisäävät suvun tervettä kiinteyttä. Kankaan oppien mukaan kesäasunto pitää myydä pois.

     Miksi kangas pitää yllä tällaista agendaa? Ettei vain toimisi uusliberalismin apupoikana?