1830. Tavallisella ihmisellä ei ole mitään tekemistä viennin sakkaamisen kanssa

      Suomen kurjuudesta ja näköalattomuudesta käyvät yllättävän kiivaina. Valtiopäivien avauskeskustelussa 9.2 Sipilä komensi kaikkia yrittämään, Sampo Terhoa saarnasi jopa yhteiskunnan ja hyvinvoinnin romahtamisesta ellei kurilinja jatku ja Vanhanen kuvaili ympäristömme rakoilevan. Presidentti Niinistö puhe naulasi Suomeen järkevän reaalista pakolaispolitiikkaa vain todellisissa vaikeuksissa kamppailevia auttavaksi.

     Professori Markku Kangaspuro pohdiskelee eliitin puheista kumpuavaa kahta eri retorista näkökulmaa: a) Suomella ei ole enää varaa pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, b) Suomessa hyväksytään eriarvoisuuden kasvaminen. (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/171941-professori-suomi-hakusessa-hyvinvointivaltion-mureneminen-totta).

     Edellisen ajurina toimii valtion tulojen hiipuminen ja sitä kautta lisävelkaantuminen, jälkimmäisen ajurina on pakolaisvirran vauhdittama periaate ”kukin on vastuussa menestymisestään”. Kangaspuro aivan oikein antaa ymmärtää, että retoriikat ovat osin sisäkkäisiä ja samaan metaretoriikkaan kuuluvia. Ei ole epäilystäkään, että molemmat edustavat uusliberaalista ajattelua. Kokoomuksen kansaedustaja Koski jopa toivoi, ettei yhteiskuntasopimusta syntyisikään.

     Kolmas retoriikka voisi olla: kotimaisesta ostovoimasta huolehditaan, verotusbalettia monipuolistetaan, lopetetaan maatilojen satojen miljoonien eurojen ehostamisen tukeminen ja autoveron laskeminen sekä kaikki pelkät poliittiset euroja vievät turhat toimenpiteet lakkautetaan ja päätökset perutaan. Tässä retoriikassa opetuksesta tutkimuksesta keikkaaminen ovat myrkkyä tulevaisuudellemme, samoin kuin tuloerojen tietoinen kasvattaminen. Tähän retoriikkaan istuu myös hyvin sairautta muistuttavan verokeinottelun ahneuden poissulkeminen, kuten pääministeri juuri uutisissa totesi.  

     Nyt näyttää selvältä, että Venäjä pyrkii horjuttamaan EU:ta Syyrian pommituksien aiheuttamalla sen maihin kohdistuvalla pakolaisvirralla, jonka maksettuna portinvartijana toimii naureskeleva Turkki. Suomeen Venäjän kautta pyrkivien pakolaismäärät tulevat kasvamaan ja Suomi on ryhtynyt jo varautumistoimenpiteisiin tilanteen hallitsemiseksi. Tämä on hyvä.

     Mutta onko johtavien poliitikkojen koville uhkapuheille katetta, joka voidaan perustella ulkoisen ja sisäisen turvattomuuden kasvamisesta?

     Historiallisessa perspektiivissä ei ole.

     Sodan jälkeen 1946 meillä oli SKDL-vetoinen hallitus, jonka tarkoitus oli viedä Suomi Tsekkoslovakian tielle samalla, kun Stanovin komissio Tornissa valvoi maamme tapahtumia silmää räpyttämättä. Ammattiyhdistysliike hajaantui ja syntyi vuoden 1955 mellakoiva yleislakko. Novosibirsk- ,Honka- ja noottikriisit olivat osoituksia Neuvostoliiton maahamme kohdistuvasta jatkuvasta painostuksesta. Maa eli varpillaan Neuvostoliiton suhteissaan kylmän sodan raadellessa Eurooppaa.

     Nykyisiä maatamme uhkavia kriisejä ei voi kiistää, mutta tiedon välittämisen valtava kehitys on tehnyt niistä itseään suuremmat. Kun joka päivä satelee mediassa uhkakuvapommeja, uhat alkavat mielissämme muuttua jonkin teoksi, ja on vain hyvää onnea, kun ne eivät ole meihin osuneet.