1826. Fortumin verkkojen myynti Carunalle lähes epäisänmaallista

      Helsingin Sanomissa 6.2. ihmetelitiin, kuka siunasi Fortumin Oyj sähköverkkojen myynnin kansaväliselle sijoittajayhtiölle Carunalle  (http://www.hs.fi/kotimaa/a1454658082635). Vastausta ei saatu, vaan syy pistetiin talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle (Talpo).

     Kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj sanoo kotisivullaan, että se ”Välittää varmasti”. Niin sanoi Fortum Oyj googlemainoksessaan: ”Turvallista sähköä suomalaisille”.

      Elisessä twiitissään M. Jungner kirjoitti ”Carunaan investoitiin maailmalla pari miljardia. Nyt tuo demonisoidaan ja muutetaan pelisääntöjä. Onnea vain uusien investointien hakuun.”

     Energiavirasto totesi selvityksessään 2013 https://www.energiavirasto.fi/documents/10179/0/Kertomus+s%C3%A4hk%C3%B6n+toimitusvarmuudesta+2013.pdf/eddfd629-bec0-42b5-a5c7-76b13e66afc6 , että vähäisiä häiriöitä saattaa esiintyä, mutta verkkotoiminta ja sähkön saaminen on turvattu.

     Meillä on varauduttu kohtalaisen hyvin cyberturvallisuuden säilymiseen, paitsi UM ja eräät muut ministeriöt ja hybridisodan mahdollisuuksiin sekä varmuusvarastointiin.

      Carunan tapauksessa ei saa syyttää Carunaa ja sen hyvin tehokasta verosuunnittelua (yhteisö vero 2015 1,2%).  On sanottu, Puheenjohtaja Rinne viimeksi eilen Yle-uutisissa, ettei syyllisien etsimien Carunan tapauksessa auta. Muuten on kummallista, että EU yksissä tuumin sallii ja luo edellytyksiä niin tehokkaalle verosuunnittelulle, että puolet kansatalouksista kulkee veroparatiisien kautta.

     Kyllä syyllisien etsiminen jossain määrin auttaa. Miksi kenenkään kellot eivät soineet niin jyrisevästi, että olisi estetty myymästä puolustusvoimien ytimeen vertautuvaa sotakalustoa (sähkön siirtoverkkoa) globaaleille sijoittajille, jolta sitten ostetaan sodassa tarvittavia peruspalveluja (sähkön siirtoa).

      Presidentti Niinistö olisi kyllä puuttunut asiaan, jos valtuuksia olisi ollut. Miksei Puolustusministeri J. Niinistö ei puuttunut?

     Ei voi olla tulematta muuhun tulokseen, että joku tuntematon ulkopuolinen kiireellä liikkuva voima pysäytti asiasta päättäneiden ajatteluvoiman ja myynti oli päätetty jo ennen prosessin alkua. Samankaltainen kaava mutta valtavasti suuremmassa mittakaavassa toistui, kun W. Bush, D. D. Cheney ja D. Rumsfeld olivat päättäneet heti WTC-iskujen 11.9.2001 jälkeen, maaperän ollessa myönteinen, Irakin sodasta ideologisista ja taloudellisista syistä