Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Ennen vanhaan Pohjanmaalla sanottiin, että Amerikassa käynyt eikä pulla kelpaa.   Nyt siinä maassa käyneelle esseisiltille pulla kelpasi ja sanoa virtasi noin 80000 bookstavin verran. Ei ne olleet tulvan tuomia, sillä sanojen kohinan seasta kuului jään ryskeen mylvinnän kaltaisia repiviä paukahduksia. Välillä teksti oli sointuvaa ja sujuva, jolloin se olisi voinut miellytäänkin, välillä jyrkkää ja itsekästä, jolloin se oli pois tiedon virran rannoilta pois työntävää. Sanojen rytmittämänä oma lapsi seilasi vaarallisen ikävästi päivän kodin rumbassa hoidosta toiseen, missä lapset vaihtoivat vaateensa kahdessa jonossa neljän siasta, mutta lopulta pienokainen pääsi kuin pääsikin ah niin ihanaan hoitoon. Tätä ennen kirjoittaja toi esille maamme päivähoidon halpuuden verrattuna Yhdysvaltoihin. Muta tasa-arvo ei toteutunutkaan, koska naapuri paikassa hoito oli järjestelmällistä ja kaikki paikat järjestyksessä, mutta hänen lapsellaan palvelu kulman takana sössi lelujen roikkuessa hyllystön lok

Huomaamatta Suomessa käynnistyivät kehityksen rattaat ja yhteiskuntaprosessit, jotka alkoivat vääjäämättä leipomaan maastamme hyvinvointivaltiota. Maa tärisi häämöttävän vapauden ja edistyksen kiihkosta, vaikka sillä oli vielä orjavaltiolle kuuluva pakkopaita yllään. Kun vielä taottiin pajoissa raudasta ja teräksestä miljardien sotakorvauksia, niin yhtenä kesäpäivänä iski valtakuntaan onnen nuoli. Ensi kertaa kansalle jaettiin ilmaista rahaa läpilisinä. Vaikka yhdelle perheelle summa ei ollut suuri, sillä oli valtava symbolinen merkitys vähävaraisille lapsiperheille. Se oli kuin lupaus valtiolta, että kyllä tästä selvitään. Maaseudun korpikylien mökkien akat löivät käsillään polviin ja siunailivat maailman menoa. Suomen arkielämän ja poliittisen johdon päätöksenteon ilmapiirit ovat muuttuneet jyrkästi viimeisen puolen vuoden aikana. Kireyttä ja orastaa ahdista lisäävät paikkapaikon leimahdellut nuorisosiväkivalta. Ukrainan sota tuo konkreettisesti tajuntaan ja esille, millaisen fyysise

Minua on vaivannut kymmeniä vuosia nuoruuteni painonnoston ja moukarinheiton aiheuttamat selkäkivut. Luonnollisesti näiden harrastusten aiheuttamat kulumat ja hermopaineet lisääntyvät iän myötä, etenkin kun olen kohta 82. Tänä vuonna heinäkuussa toinen puoli kehostani muuttui tunnoltaan toisenlaiseksi kuin vasen puoli. Peijaksen tukimukissa todettiin kaulavaltimoton kolesterolin aiheuttama tukos. Mitään halvaukseen viittaava ei ollut. Myyrmäen terveyskeskus hoitaa vaivaa asianmukaisesti. Kiitos siitä. Tukos kuitenkin aiheuttaa jatkuvaa kipua kaulalla ja makuulla kääntyessä pistävää kipua. Tämän lisäksi tukos ei ole ottanut tehtäväkseen poistaa ikävää jyskytystä kaulavaltimolta. Tilattuani Lääkäritalosta lääkärin tarkoituksena, miten kipua voisi lievittää ensimmäinen naislääkäri kuultuaan alkutilan selvityksestäni ”käski” mennä psykiatrille. Lähdin hämmästyneenä ulos huoneesta. Vähän myöhemmin toinen saman talon lääkäri tutki perusteellisesti tukosta ja päätyi lausuntoon, ettei se ole e

Priorisointi sana on jo viikkoja kaikunut median laidasta laitaan. Se tuo mieleen lastentarhan lapsen, joka pääse ensimmäisenä valitsemaan liekkikalunsa. Ennen kuin voidaan priorisoida, ensin on selvitettävä, miten asiat ovat, ja sen jälkeen suunniteltava, miten niiden pitäisi olla. Jotta päästäisiin tilaan, jossa asian pitäisi olla, saatetaan joutua karsimaan tehtäviä ja priorisoimaan niitä joko resurssi syöppöinä tai  tarpeettomina. Tämä jälkeen voidaan siirtyä toiseen aiheeseen Maamme on yllättävän omavarainen kriisissä kuin kriisissä.   Jopa ruokavettä on vaikka toisille jakaa. Puutavaraa löytyy metsistä poltettavaksi, kun saadaan puun kuivatus tasolle, jolla se oli heti sotien jälkeen. Nykynuoret eivät välttämättä tajua,  että kaadettu puu vaati yhden talven kuivuakseen. Kuivan koivun polttoarvo on lähes samaa luokkaa kuin öljyn. Lapista meiltä löytyy valtavat proteiini lähteet poroista, joiden lukumäärä pidetään verhojen takana, koska se on näin aina tehty. Lukumäärä lienee läh

Maassamme on noin 15000 ihmisten joukko, joista runsaat 2000 on aina vuorollaan muutaman kuukauden tai vähän yli vuoden vankilassa. Suurin osa tästä joukosta kuuluu pikkurikollisten ytimeen. He syyllistyvät pääsääntöisesti omaisuusrikoksiin, näpistyksiin, varkauksiin, häärintään julkisilla paikalla ja tappelunnujakointiin.   Tämä on heidän elämäntapansa, kunnes vanheneminen latistaa heidän toimintaansa, jolloin osa siirtyy hetkeksi puliukkokaartiin lopulta kuolonsadan korjatessa heidät. Onneksi muutamat selviävät kuiville mm vertaistukihenkilöinä.  Yksi tapa ajatella tämän porukan vankivirtaa vankilaan on, että saapuessaan vankilaan vanki on yksi niistä 15000:sta, jonka vuoro nyt oli joutua vankilan ja kun hän vapautuu, hän palaa takaisin niiden 15000 joukkoon. Tästä kolkosta ajatusmallista seuraa, että vanki saapuessaan vankilaan ensikertalaisena, hän vapautuessaan on mieleltään jo uusija. koska kuuluu tähän 15000 joukkoon ja tulee siis uusimaan. Suuri kysymys on mikä tämä 15000

Perussuomalaiset ovat jatkaneet innovatiivista vaalipropagandaansa rangaistuksen koventamisvaatimuksella. Nyt siihen onkin otollinen hetki median mällätessä nuorison riehumisella, tappeluilla, huumebileillä, puukotuksilla, ampumisilla ja kahakoiden kuolonuhreilla.   Samanaikaisesti näiden rinnalla jatkuu normaali bulkkirikollisuus ja väkivaltaiset kuolemat. Kriminologit ympäri maailmaa ovat pohtineet vuosisatoja vankeusrangaistuksen tarkoitusta. Sanat kosto, hyvitys, parantaminen ja rankaiseminen sekä ennalta ehkäiseminen ovat vaihdelleet painoarvoaan tutkijoiden papereissa heidän pohtiessa rangaistuksen tarkoitusperiä. Suurimmaksi osaksi eri maissa papereihin ne ovat jääneetkin.   Joissain maissa vankeinhoito on rangaistuksen ohella saanut teollisen tuotonnon muotoja.   Enkä paras ja käytännöllisin tapa suhtautua vankiloihin on pitää niitä yhteiskunnan sisään rakennettuina instituutiona turvaamassa yhteiskuntaturvallisuutta ja -rauhaa. Kolme muuta tärkeää instituutiota ovat poliisi, s