Minua on vaivannut kymmeniä vuosia nuoruuteni painonnoston ja moukarinheiton aiheuttamat selkäkivut. Luonnollisesti näiden harrastusten aiheuttamat kulumat ja hermopaineet lisääntyvät iän myötä, etenkin kun olen kohta 82. Tänä vuonna heinäkuussa toinen puoli kehostani muuttui tunnoltaan toisenlaiseksi kuin vasen puoli. Peijaksen tukimukissa todettiin kaulavaltimoton kolesterolin aiheuttama tukos. Mitään halvaukseen viittaava ei ollut. Myyrmäen terveyskeskus hoitaa vaivaa asianmukaisesti. Kiitos siitä. Tukos kuitenkin aiheuttaa jatkuvaa kipua kaulalla ja makuulla kääntyessä pistävää kipua. Tämän lisäksi tukos ei ole ottanut tehtäväkseen poistaa ikävää jyskytystä kaulavaltimolta.
Tilattuani Lääkäritalosta lääkärin tarkoituksena, miten kipua voisi lievittää ensimmäinen naislääkäri kuultuaan alkutilan selvityksestäni ”käski” mennä psykiatrille. Lähdin hämmästyneenä ulos huoneesta. Vähän myöhemmin toinen saman talon lääkäri tutki perusteellisesti tukosta ja päätyi lausuntoon, ettei se ole erityisen haitallinen. Se oli tietenkin helpottavaa. Keskustellessamme kipu- ja rauhoittavien lääkkeiden käytöstä, lääkäri terästyi avaten minun lääkerekisterini. Hän oli sitä mieltä, että olin käyttänyt liikaa lääkkeittä hänen kuitenkaan ollessa tietämämätön aiemmista sairauksistani. Lääkkeet kiinnostivat, ei sairaudet. Pelkäsi Valviraa. Ihmettelen tilannetta, koska hän noteerasi vain lääkkeiden määrän tietämättä sairaushistoriaani, johon kuuluu mm 20 vuoden selkä- ja lonkka kulumisia ja niiden aiheuttamista hermopinteistä ja kivuista. Peijaksen sairaala on muutama vuosi sitten tutkinut lonkat ja selän ja havainnut kulumat ja hermojuuripinteet, joista minulla dokumentit.
Yhtäkkiä Lääkäristalon lääkäri kysyi, kuka on minun omalääkärini terveyskeskuksessa. Mainitessani nimen hän ryhtyi tekemään raporttia tälle omalle lääkärille tilastani ja lääkehistoriastani tietämättä niiden takan olleesta sairaushistoriastani.
Tuntuu omituiselta, että yksityissektorin lääkäri raportoi terveystietojani terveyskeskukseen lääkärille tällä tavalla. Ajattelin keroa sairauksistani itse omalle lääkärille niin, kuin olen kertonutkin.
Käsitykseni mukaan Lääkäritalon lääkäri ei olisi saanut tutkia lääkehistoriaani ja raportoida siitä kolmannelle osapuolella. Asian ikävyyttä lisää, että lääkäri ei tuntenut sairaushistoriaani. Hän ei pyytänyt lupaani tähän menettelyyn, jota en antanut. Ja toiseksi Lääkäritalolla yksityisenä yrityksenä ei ollut valtuuksia raportoida terveystietojani kolmannelle osapuolelle, ei millekään ja kenellekään.
Kommentit
Lähetä kommentti