Jo pitkään on jatkunut kehityssuunta, jossa suuret ketjut ostavat pieniä vanhushuoltoyksiköitä. Näistä suurketjuista osa kierrättää kirjanpitonsa veroparatiisien kautta.  ARA puolestaan rahoittaa veronmaksajien euroilla ketjujen laajentumista. Monella kunnalla on suuri taipumus työntää vanhukset näiden ketjujen armottomaan kitaan. Tämä koskee myös kotipalveluja, jossa vanhus voi odottaa vuorokausia lääkkeitään vaipoissaan. Lähivuosina tarvitaan 90 000 lähihoitajaa lisää. Tilanne kehittyy ikäihmisille mahdottomaksi.      Keskiluokan vanhushuolto ei ole puhdasverinen markkinaehtoinen palveluala, eikä siinä saa pelittää profit motive, koska asiakas ei itse pysty juuri vaikuttamaa, mistä ja millaiset palvelut hänellä annetaan. A-studio 11.11. kokoomukselaiset väittivät toisin. Palvelujen keskeinen tekijä on laatu eikä asiakastyytyväisyys, sillä heikkokuntoinen vanhus on tyytyväinen, kunhan saa lääkkeensä ja ravintonsa. Hyvä hygienia alkaa olla j...

     Köyhää on asiantuntijoiden mukaan vaikeaa määritellä. Pari kätevää määritelmää kuitenkin löytyy. On sanottu, että köyhä on se, jonka vakituiseen tulon pienikin muutos aiheuttaa suuren elämäntilan muutoksen. Professori Heikki Hiilamo on puolestaan sanonut, että se joka käy sosiaalitoimiston luukulla, on köyhä.      Köyhyyttä enteilevä pienituloisuus joka tapauksessa näyttää periytyvän voimakkaimmin pienituloisimman ryhmässä. Tämän osoittaa suomalaistutkijoiden artikkeli (HYO-lehti, 1/2014). Jos tällaiseen ryhmään kuuluva ihminen joutuu laitoshoitoon, julkinen valta vie hän kaikki varansa hoitokulujen kattamiseksi. Siinä on vaikeaa ylläpitää professori Puttosen aikoinaan perään ylpeää vanhuutta.      Elina Maatila-Niemen artikkelin Perityt palkkakuitit mukaan ”yli kolmannes suurituloisimman viidenneksen lapsista päätyy kolmikymppisenä suurituloisiksi ja pienituloisten lapsista noin joka kymmenes. Pienituloisimman viidenneksen nuorilla on...

     Olisi liian yksioikoista sanoa Trumpin kannatuksen perustuvan siihen osaan kansaa, joka vielä uskoo Yhdysvaltojen kutsumuskohtaloon. Tämä hurmoshenkinen iskusana kuuluu samaan sarjaan kuin Washingtonin hallintotalon taulu: Menkää ja valloittakaa länsi. Myöhemmin siihen joku irvailija saattaa lisätä "ja muu maailma".      Joka tapauksessa Trumpin kannattajat kokevat, että heidät on unohdettu, värilliset uhkaavat vasemmalla ja eliitti oikealla ja hyvä tuloinen keskiluokka tuijottaa ivaillen aidan takaa. Valkoinen keski-ikäinen kannattaja on rimpuillut elämänsä ja heikosti työllistettävyytensä kanssa jo vuosia samalla kun vaatimaton koulutus nakertaa itseluottamusta. Hänen perheensä ja lähipiirinsä komppaavat tätä miestä.      Mies näkee rikollisuutta päivittäin kaduilla ja pikku taajamissa, mutta mies ei näyttä pelkoaan. Niinpä hänellä on aseita ja hän kuluu kansalliseen kivääriliittoon, jonka jäsenet ampuvat sormi liipami...

     Tästä todisteena nyt on tarunomaisesti jylläävät tarinat soten valinnan vapauden tuomasta ihanuudesta ja usko siihen, että terveydenhoidossa pelittää bisneslogiikka, vaikka tämä on todettu maailmanlaajuisesti paikkansa pitämättömäksi (Anu Partanen USA:n järjestelmästä http://www.hs.fi/kulttuuri/a1467426356329). Näiden kummallisten uskomusten kirjoittaminen olisi ollut Gogolillakin aron kokoinen haaste.      Tarinoiden ihmeellisyyksiin kuulu myös se, että rahaa ei ole saatavilla, vaikka oma pankki EPK on lisää painamassa rahaa ja korot ovat negatiivisia. Dynaamiset vaikutukset kasaantuvat ihmeellisesti vain työvoiman tarjonnan lisäyksen ja yritysveron laskemisen mekanismeihin, ei siis kotimaisen ostovoiman kasvun mahdollisuuksiin BTK:n kasvattamisessa.      Orpo puhuu keksiluokasta kuin se oli juuri häntä varten unohtaen oikealla siivellä odottavat vero- ja muita helpotuksia janoavat. Ei ole ensikerta, kun politiikko huom...

     Palkkka- ja eläkkeensaajien sekä opiskelijoiden kannalta tapahtui pahin mahdollinen: yhteiskuntasopimus kaatui.      Tämä merkinnee demarien pois jäämistä hallituksesta ja yhteisuntasopimuksella saatavissa olevien rauhallisten ja pitkäjänteisen hyötyjen korvautuminen köyhiin ja keskiluokkaan kohdistuvilla budjettileikkauksilla.      Nämä leikkaukset kohdistuvat indekseihin, työsopimusten ja työttömyyskorvauksien tasoon heikentämisiin, irtisanomisien helpottamisiin, koeaikojen pidentämisiin, jne.      Kokoomuksen äänestäjäkunnan suhteelliset menetykset ovat minimaalisia. Heitä leikkaukset eivät käytännössä koske lainkaan. Sama pätee keskusten äänestäjiin. Päinvastoin valtion budjetilla rahoitettavat maatalousyrittäjien eläkkeet voivat heiketä indeksileikkauksen takia, mutta se voidaan korvata erillisjärjestelyillä, kuten aina ennenkin on tehty tällaisissa tilanteissa      Maatalousyrittäjien...

Jyrki Katainen ja Sirpa Pietikäisen tukemana korosti eilisessä kokoomuksen Eu-vaalitentissä merkittävää näkökulmaa. Katainen sanoi, että yksi tärkeä haaste EU:ssa on kehittää maiden oikeusvaltioperustaa. Hän ei sanonut hyvinvointivaltion perustaa. Tämä Kataisen kanta edustaa oikeiston ikivanhaa eetosta. Uusvasemmisto, koskenee myös koko demarikuntaa, on vaikean probleeman edessä. Kyse ei ole Urpilaista tai Rinteestä. Kyse on siitä, että nyt pitäisi olla käytössä se elintärkeä, mitä ei ole: miten demarit aikovat uudistua vastaamaan yhteiskuntien muutosta ja hyvinvointia. Ei hyvältä näytä. Nyt demarit ovat mukana kehittämässä EU:n ja Yhdysvaltain välistä vapaakauppasopimusta. Sopimus on päältä katsoen hyvä. Se estää kuitenkin ihanteellisen tavalla saada globaalipääoma demokraattiseen hallintaan. (http://thomaswallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167372-kestavaan-hyvinvointiin-sdpn-alamaki-rinne-ja-2000-luvun-suuri-muutos) Vastaan väittäjä sanoo, että se edistää EU:n ja Suomen kilpailu...

Ylempään keskiluokkaan samaistuvista suomalaisista 65 prosenttia inhoaa rockia. Tämä on hämmästyttävä tieto aikana, jolloin musiikkia tulvii joka reiästä. No ehkä tämä johtuu Joonas Kokkosen tokaisusta, ettei rocki ole musiikkia. Se olisi vain elämäntapa antautua kuulemaan sointuja ilman sointikulkuja. Olkoon se akateemikon käsitys. Toisaalta 25 prosenttia keskiluokasta tykkää rokista, on jopa mielimusiikkia. Samaa luokkaa on klassillisen musiikin suosio. Klassillinen on siitä velhoa musiikkia, että sen taustarakenteista saa aivan oivia aineksia rockbiiseihin. Olisi ihme, jos joku rokkikaveri ei olisi lainannut sieltä kamaa, täysin laillisesti. Musiikin suosiota kertovat luvut löytyvät Mila Engelbergin jutusta 24.4.09 Yliopistolehdessä.

Suomen keskiluokka on vaihtunut kahteen miljoonaan varattomaan ja köyhään. Työttömiä on 350000, köyhiä opiskelijoita runsaat 150.000, Eu-mittaluokan muita köyhiä 830000, koulupudokkaita 30000 ja 1100000  eläkeläistä 1300 euron kuukausieläkkeellä. Loput ovat maatalousyrittäjiä ja hyväpalkkaisia toimihenkilöitä sekä perijöitä tai niiksi tulevia ja upporikkaita. Ei ole ihme hallitus täyttää budjettivajetta luokista piittaamatta mm. energia-, polttoaine- ja kiinteistöveron korottamisella sekä lapsiperheiden ja työttömien sekä opiskelijoiden etuuksien leikkauksilla sekä sälyttämällä arvonlisäveron ennätystasolla. Ollaan siis tilanteessa, jossa perinteistä arvonsa tuntevaa keskiluokkaa ei enää ole. Tulevissa eduskuntavaaleissa ratkaistaan, miten kansakunnan uusjako heijastuu vaalituloksiin.

Puhumme kaikki sujuvasti keskiluokan puolesta ja kuinka se maksaa valta osan yhteiskunnan pyörittämisestä. Totta on. Mutta totta on myös se, ettei meillä ole yhtä keskiluokkaa. Tai on jos, se muodostuu niistä, joita yhdistää ainoastaan ja vain runsas alkoholin käyttö. Ikävä juttu. Kuvaavaa on, että teollisuuden prosessivalvoja-pariskunnalla voi olla saman suuruiset vuositulot kuin opettajapariskunnalla. He kuitenkin mitä todennäköisemmin kuuluvat eri keskiluokkaryhmään. Tämä selittää myös sen, miksi meillä puoluekentässä on tunkua keskustaan. Ammattien kadotessa, uusien ängetessä tilalle ja eri osa-aikaisryhmiä työnnettäessä työelämään vanha yhteiskunnallisen kierron pelisäännöt eivät välttämättä enää pelaa. Tässä pöhinässä kannattaa panna mieleen, millainen sosioekonominen asema itse kullakin on tai oli 30-vuotiaana. Se nimitäin ruotsalaisen tutkimuksen mukaan ennustaa loppuiän asemaa(HYO-lehti 1/2014). Tuntuupa perin kohtalon omaiselta. Tuskin ruotsalaisia on tässä uskominen. S...

Yhtenä   keskeisenä maailman tulvaisuutta rasittavana uhkana on maailman laajuinen arvojohtamisen kriisi (Radio Classic 12.1. 2014). Perspektiiviä kriisiin tuo havainto, että Aasiassa on tulossa kulutusmarkkinoille suuri, valtavaksi   kasvava keskiluokka. Se vaatii  OECD-maiden tasoista laatua elämälleen. Yrityksille   on mutkatonta kouluttaa arvojohtamista ottamalla omistajat, johto ja työntekijät koulutusprosesseihin, joissa aihe istutetaan organisaatioon. Ei se aina ole helppoa, mutta usein siinä onnistutaan, ainakin kohtalaisesti. Mutta kyse on aina voiton kasvattamisesta. Julkisella sektorilla voidaan soveltaa samoja menetelmiä. Viime kädessä kyse ei ole organisaation arvoista vaan johtajien. Missä ovat ne vaikutusvaltaiset johtajat, jotka ajavat muutosta   maailman laajuisen työttömyyteen, tuloerojen kasvamiseen ja ilmastomuutoksen hallintaan. Sekin tiedetään, että maapallon megametropolien lukumäärä kasvaa muutamassa kymmenessä vuodessa noin 40:e...

Jutta Urpilainen oli tänään HS:ssä huolissaan keskiluokan puolesta. On totta, että globaalinen työnjako ja automaatio kurittavat eritysesti keskiluokkaa. Ministeri Huovinen sanoi hätkähtäneensä Suomen terveyseroja. Professori Hiilamo on niistä myös huolissaan blogissaan 20.12. Keskiluokan hätään voidaan lisätä vielä koulujen eriarvoistuminen, mikä johtaa myös sen kurjistumiseen pidemmällä aika välillä. Mutta kuuluu keskiluokalle myös hyvää. Tuskin keskiluokan elinolot absoluuttisesti heikkenevät, suhteellisti kylläkin. Kunnat tarvitsevat vuosittain lähes kymmenen tuhatta uutta työntekijää eläköitymisen takia ja vanhushuolto lisää käsiä. Urpilainen kaipaili myös hallituksen teollisuuspolitiikkaa korvaamaan 150 tuhannen työpaikan katoamista, mikä on tapahtunut viiden viimeisen vuoden aikana teollisuudesta.   Tuskin valtio voi mitenkään merkittävästi vaikuttaa tällä politiikallaan työllisyyteen. Tietenkään ei saisi soimata pk-sektoria. Jokainen yritys on itsenäinen y...

Suomi on vielä hyvinvointivaltio, mutta eipä juuri enää hyvinvointiyhteiskunta rakennepaketin ja tulevan kevään kehysriihileikkausten jälkeen. Maata vaivaa pienen maan valtavinoutuma, jossa eliittiryhmät käyttävät suhteettoman suurta valtaa suhteutettuna niiden maksamiin veroihin. Tämä johtuu siitä, että   eniten veroja maksavalta keskiluokalta puuttuu lobbauskoneisto, joka ajaisi sitä suosivia ja jarruttaisi sen asemaa heikentäviä lakiesityksiä sekä estäisi tasa veroluonteisten pavelumaksujen korottamista. Voidaankin kysyä esimerkiksi, kuka lobbasi, silloin kun laitoshoitoa karsitiin   300 ja hammashoitoa noin 100 miljoonalla eurolla. Keskiluokka  maksaa nämä muutokset. Tasaverovaikutusta lisää se, että koululaisten vanhempien kannettaviksi sälytetään yhä enmmäm kustannuksia ja vanhuksien sukulaisille hoivamenoja. Alkoholi-, energia-, autoverto- ja kiinteistöveron kaltaiset   korotukset vain kiihdyttävät tahtia kohti tasaveroa. Kuntavero ja arvonlisäver...

Työelämässä ihmiset kyllästymiseen saakka korostetavat  ihmissuhde- ja vuorovaikuttustaitojen merkitystä hyvälle johtamiselle. Pitää ymmärtää, joustaa ja olla sopivasti päämäätietoinen. Tuttua puhetta. Siitä on tullut vähitellen johtamisen  paradigma. Johtaminen voi tällä ymmärtämysmetodilla mennä metsään. Yrityksessä ollaan viihtyvinään hvvin. Millaisessa yrityksesä todella voidaan hyvin? Asialla onkin kääntöpuolensa. Yhteisoä voi johtaa tuloksellisesti ottamatta henkilöstöä huomioon lainkaan. Tällöin johtaja tai johtoryhmä analysoi intohimoisesti yhteisön toimintaympistöä ja miten yhteisö vastaa tuotetillaan kysyntään. Tottakai johtajalalla pitää olla keinonsa lanseerata ajatuksesna toiminnaksi, muttei hänellä tässä välttämättä ihmisshdetaitoja vaadita. Tällainen johtaja ei ole minä-minä-johtaja eikä hämellä ole mielipiteitä, vaan mielipiteet tulevat yritiystoiminnan haasteista ja vaatimuksista. Näin johti Uolivi Raade Neste Oy:tä ja näin johtaa Rafael Benitez FC Napoli...

Käydessäni 2000-luvulla kertomassa Suomen julkisen sektorin kehitysnäkymistä Viron eliitille tunnelmassa oli jotain pelottavaa. Se ei johtunut kurjasta laivamatkasta, vaan sävystä, jolla johtohenkilöt suhtautuvat maan kehittämiseen ja tulevaisuuteen. Oli päätä kylmäävää huomata, miten he aikoivat viedä nousevaa Viroa eteen päin keskiluokan ja köyhälistön unohtaen. Päämäänä oli  rakentaa maasta pikku yhdysvalaat: verot ja sosiaaliturva alas ja kunkin oma vastuun korostaminen äärimilleen elämästään. Menessäni järjestäjien kanssa torilla syömään kohtasin maan valtiovarainministerin Siim Kallasin. Ilma oli kolea ja lokit kirkuivat. Keskustelun päätteksi minulle tuli sellainen olotila, että hyppäsin taksiin  ja suuntasin  satamaan. Illalla a-studiossa  oli kuvaava esimerkki siitä, mitä Viron virkamiehet ajattelevat ja miten he  toimivat. EU-rahoilla rakennetun vankilan avajaisissa ensimäisenä näytettiin yleisölle ja vangeille videopätkä, miten vankilamellakkaa to...