Jo pitkään on jatkunut kehityssuunta, jossa suuret ketjut ostavat pieniä vanhushuoltoyksiköitä.
Näistä suurketjuista osa kierrättää kirjanpitonsa veroparatiisien kautta.
ARA puolestaan rahoittaa veronmaksajien euroilla ketjujen laajentumista.
Monella kunnalla on suuri taipumus työntää vanhukset näiden ketjujen
armottomaan kitaan. Tämä koskee myös kotipalveluja, jossa vanhus voi odottaa vuorokausia
lääkkeitään vaipoissaan. Lähivuosina tarvitaan 90 000 lähihoitajaa lisää.
Tilanne kehittyy ikäihmisille mahdottomaksi.
Keskiluokan vanhushuolto ei ole puhdasverinen markkinaehtoinen palveluala, eikä siinä saa pelittää profit motive, koska asiakas ei itse pysty juuri vaikuttamaa, mistä ja millaiset palvelut hänellä annetaan. A-studio 11.11. kokoomukselaiset väittivät toisin. Palvelujen keskeinen tekijä on laatu eikä asiakastyytyväisyys, sillä heikkokuntoinen vanhus on tyytyväinen, kunhan saa lääkkeensä ja ravintonsa. Hyvä hygienia alkaa olla jo luksusta. Muita välttämättömiä mutta nyt niukkoja ja heikkoarvoisia laatutekijöitä ovat oikea-aikaisuus, tasa-arvo, turvallisuus ja tehokkuus.
Toimiala tulee olemaan lähivuosina ennen kaikkea henkilöstön ja tilojen investointiala, mikä valtakunnan tasolla vaatii keskitettyä tulosten pitkäjänteistä arviointia ja evaluointia. Nyt valvontaresursseissa ollaan kaksi kolmasosaa jäljessä muista pohjoismaista.
Ongelmaa ei olisi, jos markkinatalous toimisi, mutta se ei toimi, koska loppuasiakas, keskiverto vanhus ei kykene valitsemaan eikä valvomaan ja valittamaan palvelujen laadusta ja kustannuksista. Mies joka istuu vaipoissaan unohdettuna huoneeseensa, on täysin järjestelmän armoilla. Nämä vanhukset menettävät kaiken itsekunnioituksensa ja omaisuutensa veroparatiiseihin.
Markkinatalous vanhushuollossa toimii siellä, missä varaa maksaa ja missä on tukirenkaat valvomassa palvelua. Silloin vanhus voi palkata vaikka golfseuralaisen Espanja viheriöille.
Keskiluokan vanhushuolto ei ole puhdasverinen markkinaehtoinen palveluala, eikä siinä saa pelittää profit motive, koska asiakas ei itse pysty juuri vaikuttamaa, mistä ja millaiset palvelut hänellä annetaan. A-studio 11.11. kokoomukselaiset väittivät toisin. Palvelujen keskeinen tekijä on laatu eikä asiakastyytyväisyys, sillä heikkokuntoinen vanhus on tyytyväinen, kunhan saa lääkkeensä ja ravintonsa. Hyvä hygienia alkaa olla jo luksusta. Muita välttämättömiä mutta nyt niukkoja ja heikkoarvoisia laatutekijöitä ovat oikea-aikaisuus, tasa-arvo, turvallisuus ja tehokkuus.
Toimiala tulee olemaan lähivuosina ennen kaikkea henkilöstön ja tilojen investointiala, mikä valtakunnan tasolla vaatii keskitettyä tulosten pitkäjänteistä arviointia ja evaluointia. Nyt valvontaresursseissa ollaan kaksi kolmasosaa jäljessä muista pohjoismaista.
Ongelmaa ei olisi, jos markkinatalous toimisi, mutta se ei toimi, koska loppuasiakas, keskiverto vanhus ei kykene valitsemaan eikä valvomaan ja valittamaan palvelujen laadusta ja kustannuksista. Mies joka istuu vaipoissaan unohdettuna huoneeseensa, on täysin järjestelmän armoilla. Nämä vanhukset menettävät kaiken itsekunnioituksensa ja omaisuutensa veroparatiiseihin.
Markkinatalous vanhushuollossa toimii siellä, missä varaa maksaa ja missä on tukirenkaat valvomassa palvelua. Silloin vanhus voi palkata vaikka golfseuralaisen Espanja viheriöille.
Kommentit
Lähetä kommentti