En ole nuori, mutta kodissamme pyörii kihertävän mukava joukko alempaa sukupolveeni kuuluvia tyttäriä ja poikia, yleensä päivittäin.  He kertovat luonamme käydessään asioista laidasta laitaan, kuitenkin nuorisolle ominaisella tyylillään ja intonaatiollaan. Puhe nopeus muistuttaa vauhtiin päästyään konekivääripapatusta. En väitä, että tämän perusteella olisin mikään nuorisokulttuurin asiantuntija edes käytännössä. Myös puheen intonaatio eroa huomattavasti minun pohojanmaan puhheista.  Tästä saamastani ja vähän muualtakin tulleen kokemuksen perusteella ja ottamalla pinta kuohunta pois, nuorilla on saman suuntaiset arvot kuin normi aikuisella. Puheet siitä, että nuoriso lähtökohdiltaan olisi jotenkin erilainen kuin aiemmin, tuskin pitää paikansa. Kaverit, musiikki, muoti, puherytmi ja lauseiden sisäinen painotus ovat erilaisia kuin meillä vanhemmilla. Kysyessäni leikkimielellä, tietävätkö he, mitä tarkoittaa omaan nuoruuteni kuuluva hämyt sana, he olivat hämillään, eivätkä tien...