Nykyinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti saa vitsaa medialta ja lakitieteen tohtoreilta laidasta laitaan. Joku kademielinen oman uratiensä asfaltoimiseksi on vuotanut julkisuuteen Pöystin sähköposti viestijä pääministerille. Voi tätä vasikoinnin määinnän kauheutta ja mollaamisen määrää. Narrin rooli sopii hyvin vasikalle paremmin kuin hänen virkamiesnaamionsa. Samaan aikaan tämä narri vaahtoaa, kuinka tärkeää muualla julkisessa hallinnossa on pyrkiä ennakoimaan vaarallisia tapahtumia, koska tällöin voidaan rakentaa etukäteen palomuureja uhkan torjumiseen. Tämä eteen päin katsominen oikeuskanslerin toimessa ei narrin mielestä tulee kyseeseen, koska peräpeiliin tuijottaminen tässä toimessa on ainu ja oikea esi-isien kanslereita peritty toimintatapa Passiiviseen hallintoon on totuttu, aktiviinen hallinto herättää pelonväreitä ja proaktiivinen hallintokoneisto melkein kauhua. Jotta kirjoituksen luonne ei loisi liian kollektiivisen räksyttämisen sävyä, on myös hyviä esimerkkejä. Meidän hallino...

Lakien laatimista näyttää vaivaan ikuisen kirouksen aiheuttama vääjäämätön alennustila. Tämän tuomion media antaa ja todennäköisesti perustellusti. Mikä on syynä, kun ei polle syö, rasittaako sitä liika työ, sanoi aikoinaan nyt muistista kadonnut runoilija? Ollessani aikoinaan läheltä ja yksityiskohtaisesti seuraamassa lakiehdotuksien laatimista huomasin, ettei ole kahta samanlaista päivää siinä puuhassa. On eri asia muuttaa tai tehdä lisäyksiä lakeihin, kuin säätä kokonaan uusi laki. Tarkasteltaessa uuden lakiehdotuksen laatimista havaintona on, että sitä laaditaan vuosikymmeniä samanlaisina pysyneillä menetelmillä ja periaatteilla. Jokin juristiporukka ja juristi tuo pohjaehdotuksia työryhmälle, joka korjailee ja tekee muutoksia, poistoja ja lisäyksiä tai jopa valmiita tekstiosia esitykseen.  Kaikki luistaa periaatteessa aina tällä samalla kaavalla eli lähdetään kirjoittamaan suoraan lakiehdotusta ylhäältä alas. Lausuntojen pyytäminen on tietenkin tärkeää. Jos vaatii pohj...

Tänään HS:n vieraskynäosiossa Antti Keinänen ja Petri Uusikylä ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007620407.html ) käsittelivät ansiokkaasti suomalaisen lainvalmistelun tasoa. Tämä on toinen julkisen vallan kylmentyneistä ongelmista. Toinen on vaikuttavuuden arviointi. Lainsäädännöllä sanottu on olevan verrokkikohteita matematiikkaan. Siinä on hieman perää. Matemaattisen lauselman ongelman, (yhteiskunnallisen epäkohta) todistaminen (poistaminen) perustuu hyvin pitkälle aiemmin todistettujen aksiomien varaan. Aksioomaa ei tarvitse todistaa, koska se on jo todistettu. Pitkässä lauselmassa (laissa) riittää osata operoida aksiomeilla ja oikeaksi todistetuilla säännöillä. Etenemällä näin saadaan laskutoimitus ratkaistua. Uusia lakeja säätämisellä poistetaan pulmia, minkä jälkeen pulma poistuu, mutta tulee uusia pulmia ja niitä korjaamalla tulee taas uusia. Tässä kohta tulee esille yhteys matematiikkaan. Lainsäätäjä ei olekaan lain kirjoittaja, vaan yhteiskunnallinen näkijä. Hän hallitsee...