Leppoistaminen ja hidastaminen kuuluvat tämän päivän ilmiöihin. Kun tähän lisätään mukavuus, kotoisuus ja rentous päädytään hyggemaailmaan.      Anttikoski käsitteli aihetta 26.1 HS:ssä ( http://www.hs.fi/hstv/art-2000002938802.html ).     Hygellä on kuitenkin verinen historia. Tanska oli maailman luokan valtio 1600-ja 1700 luvuilla ja pyrki sitä olemaan myös 1800-luvulla ja päättikin valloittaa Preussin. Vuosi 1864 oli käänne Tanskan historiassa, kun se hävisi saksalaisille perusteellisesti jättäen taistelutanterelle 10 tuhansia nuorukaisia ja surevia äitejä.      Tästä eteenpäin maa ymmärsi olla kukkoilematta ja päätti leppoista ja ottaa elämän iisisti. Sota Tanska oli päätepisteessä. (Suomi alkoi ottaa iisisti hävittyään jatkosodan talvisodan voiton innoittaman.)      Tanskassa kuitenkin alkoi alkoi hyggen aikakausi taiteessa, etenkin muotoilussa ja vähän myöhemmin elämäntavassa Kuvaamataitelijat kyllä aluksi surivat me...

    Leppoistaminen ja hidastaminen kuuluvat tämän päivän ilmiöihin. Kun tähän lisätään mukavuus, kotoisuus ja rentous päädytään Tanskan maan hyggemaailmaan.      Hyggellä on kuitenkin verinen historia. Tanska oli maailman luokan valtio 1600-ja 1700 luvuilla ja pyrki sitä olemaan myös 1800-luvulla ja päättikin valloittaa Preussin. Vuosi1864 oli käänne Tanskan historiassa, kun se hävisi saksalaisille perusteellisesti jättäen taistelutanterelle 10 tuhansia nuorukaisia ja surevia äitejä.      Tästä eteenpäin maa ymmärsi olla kukkoilematta ja päätti leppoista ja ottaa elämän iisisti. Sota Tanska oli päätepisteessä.      Alkoi hyggen aikakausi taiteessa, etenkin muotoilussa ja vähän myöhemmin elämäntavassa Kuvaamataitelijat kyllä aluksi surivat menetettyä mahtia ja maalasivat surullisen apaattisia teoksia. Ilme muuttui kuitenkin taiteessa myös iloisen rennoksi ja on jatkunut elämänmuotona tähän päivään saakka.   ...

Helsingin Sanomissa on vuosi kymmenet ollut ihailua, suuttumista, kannanottoja, keskusteluja ja joskus jopa raivoaa herättävä pilapiirros. Niistä on keskusteltu työpaikoilla, kouluissa opettajan huoneissa, pubi-illoissa, kodin pöydissä ja ties missä. 60 vuoden ajan lehden tilaajana ja aktiivisena lukijana ei voi olla vertaamatta taiteilija Karin ja nykyisen taiteilija Rannan piirrostaide-esityksiä mainitussa lehdessä. Karilla oli kyky nähdä piirroksessaan kuvaama tilanne suurina linjoina ja yleistyksinä kuitenkin niin, että muutamilla taiteellisilla tussin vedoilla piirroksesta syntyi jonkin yhteiskunnallisti merkittävän ilmiön tai ongelman auki reväisty naseva pelkistys. Silti kuvan katsojaan luoma tunne ja kuvan tulkinta oli karuudessaan ja iskevyydessään joskus järkyttävän ilmaisuvoimainen. Ranta on taitava taiteilija ja oman koulukuntansa etevä pilapiirtäjä. Ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että hän ei ole vielä kypsynyt tällä taiteen saralla käyttämän parhaalla mahdollis...

Ylen Jälkinäytös oli katkeran nyreä aamu tuimaan saatuaan lopulta kerrotuksi, että tekipä näytökset kuinka vetäviksi tahansa, tuottoa ei tule kuin hiluja. Sen sijaan museot tienavat satoja mijoonia.  Yksi jäsen kertoi, kuinka hän oli koko kesän vetänyt perässään koko seutu pölisten Tuntemattoman sotilaan elokuvan lavasteita ja   vain lehmät olivat töllistellet, ei kukaan muu. Ei edes aidanpieliin naulatut Tuntemattoman sotilaan kirjat ja Mannerheimin muotokuva, eikä edes Päätalon pronssipatsas olleet vilkastuttanet myyntiä. Toinen jäsen kertoi leiponeensa viikon Hanna kakkuja ”Tule sellaisena, kun olet” popout esitykseen Esplanadille, mutta Ville Valon järkkärit olivat ajaneet hänet Salven kapakan eteen Hietalahden torin tuntumaan, jossa siihen aikaan oli viiden euron ilotyttöjä. Yksi jänistä tiesi, kuinka VM oli jo perustanut työryhmän pohtimaan ennakkoveroa Ateneumin taulujen katselemiselle. Vero oli kuusi euroa taulu per henkilö, jos henkilö katosi suoraan, jos taas henkilö...

Jäsen Mikko Korhonen oli ronskilla päällä. Miehen kateus aamun kirkkaudelle ilmeisesti vei miehen draaman poluille. Mies jyrisi, että taiteelta ja kulttuurilta oli leikattu niin, että luu paistaa. Sonya Lindfors oli niin järkyttynyt taiteellis-kulttuurillisen haavekuvan särkymisestä, ettei tiennyt katsoisiko Korhosta vai Jussi Ahlrothia. Määrärahojen pienentäminen oli niin järkyttävää, ettei Taivalkosken Päätalo päiville ole menemistä, koska väkipaljouden supistuessa, hänet voidaan kutsua areenalle, virkkoi Sonya. Sonya jos kukaan tietää, kuinka härkä ja ihminen muuttuvat areenalla suuremmiksi, kuin muutoin ovat, ainakin härät, virkkoi Korhonen Professorin oloinen Alhroth malttoi mielensä tasaisella toistollaan ”kuinka he kehtaavat, kuinka he kehtaavat”. Korhonen oli jo kysymäisillään, että ketkä he, mutta kirosi, kun tämä lyhyt kysymys lipsahti kuitenkin hänen huuliltaan. Tietenkin jääkiekkoliiton entinen puheenjohtaja Kummola, kukapa muukaan, sanoi Korhonen. Sivistyneen oloinen Son...

Maa ilman tiedettä on takapajula. On hyvä, kun hallitus taipui tiedeyhteisön vaatimukseen määrärahojen säilyttämisestä vähintäänkin nykyisellä tasolla. Elintärkeät toimialat, kuten terveyden- ja sairaanhoito, eivät voi kauaa toimia vanhentuneiden tietojen ja hyvin käytäntöjen varassa. Varmaankin niukkojen tutkimusrahojen takia emme pysty tarjoamaan vetovoimaisia projektitehtäviä maassamme meritoituneille tutkijoille, jota pysymisensä sijasta ottava ritolat maastamme. Jos he jäisivät tiede ja tutkimus projekteihimme, he vankistaisivat uusien tuotteiden ja menetelmien kehittelyä ja käyttöönottoa eri yhteiskunta sektoreiden hyödynnettäviksi. Tällöin parhaissa tapauksissa yhteiskuntamme elinvoimaisuus paranisi tai ainakin loisi edellytyksiä eri sektoreiden vaikuttavammalle toiminnalle. On selvä monien vuosikymmenien tiedejulkaisuihin ja käytäntöihin perustuen sanoa, ettei vaikuttavuutta voida mitatta kuin harvoissa tapauksissa, mutta laajalla horisontilla tarkasteltuna voidaan jopa ark...

Eilisessä Sannikka-ohjelmassa käsiteltiin taiteen ja tieteen vapautta. Kuvataiteilija Anna Tuori esitti responsiivisia ajatuksia, miten taiteilijan rahoitus vaikuttaa lopputulokseen. Suurin uhka hänen mielestään on välineellistyminen. Tähän voidaan todeta, että jokainen taideteos voidaan haluttaessa nähdä välineestyneeksi.   Tuorin mukaan misteriö antaa toiveita tuoda aineksia jonkin yhteiskunnallisen ongelman ratkaisuun. Hän melko laveasti kuvasi taiteilijan työtä prosessina, joka kulkee taiteilijan omien oivallisten kautta lopputulokseen, joka näyttäytyy eri ihmisten tuntemuksina erilaisia tulkintoina. Tällöin tuskin kyse on välineellistämisestä. Hänen mielestään Suomessa tilanne on monipuolinen ja hyvä, vaikkakin monet taiteilijat pelkäävät rahoituksen menettämisen pelossa esittää jotain aggressiivista. Rahoittajan käden jälki ei näy, koska taidetta ohjaa voimakkaasti taitelijan omat näkymät työn eri vaiheista ja puhumattakaan lopputuloksesta. Rahoittajan paine ohjata lopputulos...

     Runsas rahamäärä tekee varmaankin monet onnelliseksi. Näin ylennä ajatellaan. Muutamia varauksia voidaan kuitenkin esittää.      Ensimmäinen ja suurin syy siihen, ettei rahan paljous tuo aina onnea on ihminen itse. Hän saattaa ulkokohtaisesti luetella helposti lukusia tekijöitä, joita rahalla saa kuten matkustaminen, luksus asunnoissa asuminen, makea huvielämä, kuuluisat ystävät jne. Ongelma on, että hän ehkä haluaa vielä enemmän rahaa kuin hänellä sitä on. Hän voi myös pelätä rajojen hupenemista ja pahimmassa tapauksessa omaisuutensa jatkuvaa rapistumista sen kalliista huoltamisesta huolimatta. Hän saattaa myös jatkuvasti puntaroida, onko tuo ja tuo ystävä luotettava, onko hän todellinen ystävä. Tämä epäluottamuksen ja luottamuksen jatkuva edes takainen huopaamien voi tehdä hänestä neorootikon ja viedä hänet lopulta hulluuden rajoille. Jos hän tämän lisäksi on sijoittanut suuria summia pörssiin, hän ei voi olla pois viittä minuuttia kauemmin kurssisi...

     Taide on siitä mainio ala, että siitä voi keskustella olematta asiantuntija. Niinpä monella lienee ollut illanistujaisia, joissa on pohdittu eri taiteen alojen luonnetta ja merkitystä itse kullekin.      Ekonomi pitää runoutta suosikki alanaan, koska se on tiivistä, iskevää ja nopeaa, jopa tehokasta. Totta kai se maalailee mieleen jälkikäteen koskettavia näkymiä.      Insinööri huomauttaa ekonomille, että maalaustaide se vasta lyhyttä on. Lopputulos on selvä, sen kun vilkaisee. Mutta kyllä insinöörikin myöntää, että maalaus voi takaraivossa vaikuttaa kauan.      Humanisti on tietenkin romaanin puolella, sillä se hivuttautuu hitaasti, päämäärättömänä ja parhaimmillaan pysyvästi nahan alle. Matka voi olla pitkä, välillä harhaan johtava, mutta useimmiten kannattava. Selailemalla siitä ei voi nauttia.      Pappi pitää elokuvaa elämän messuna, jossa voi muilta piilossa kokea ...

Leppoistaminen ja hidastaminen kuuluvat tämän päivän ilmiöihin. Kun tähän lisätään mukavuus, kotoisuus ja rentous päädytään hyggemaailmaan.     Anttikoski käsitteli aihetta 26.1 HS:ssä ( http://www.hs.fi/hstv/art-2000002938802.html ).     Hygellä on kuitenkin verinen historia. Tanska oli maailman luokan valtio 1600-ja 1700 luvuilla ja pyrki sitä olemaan myös 1800-luvulla ja päättikin valloittaa Preussin. Vuosi1864 oli käänne Tanskan historiassa, kun se hävisi saksalaisille perusteellisesti jättäen taistelutanterelle 10 tuhansia nuorukaisia ja surevia äitejä.      Tästä eteenpäin maa ymmärsi olla kukkoilematta ja päätti leppoista ja ottaa elämän iisisti. Sota Tanska oli päätepisteessä.      Alkoi hyggen aikakausi taiteessa, etenkin muotoilussa ja vähän myöhemmin elämäntavassa Kuvaamataitelijat kyllä aluksi surivat menetettyä mahtia ja maalasivat surullisen apaattisia teoksia. Ilme muuttui kuitenkin taiteessa myös iloisen...

      Useat valtaa pitävät ovat mobilisoineet taiteen lujittamaan pyrkimyksiään ja imperiumiaan. Malevitsin Musta neliö-taulu sisälsi peitellyn radikaalin kehotuksen viedä 1920-luvulla sosialistista realismia eteenpäin Lenin ja Stalinin viitoittamalla tiellä. Rodtsenko meni vielä pitemmälle lisäämällä omaan mustaan tauluunsa pieniä kirjavia pilkkuja kuvaamaan yhteiskunnan kehittämisvimmaa.      Vaikkei sote-porukoiden toimenkuviin kuulukaan ihmiskunnan tulevaisuuden suunnittelu, jotain yhteistä niillä on mainituille kuvataitelijoille. Musta neliö-taulu avasi ylimieleisesti idean maailman uudelle yhteiskuntajärjestykselle ja Rodtsenkon täplätaulu huomattuaan tie kivisyyden, tyytyi heittelemään tulevaisuuden kartalleen vain kirjavia leipiä.      Analogia on ilmeinen Lipposen hallituksen ja Sipilän hallituksien välillä. Sote kruunaa analogiaan täydellisesti.      Enää ei ole juuri kenellä...

     Kirjailijat eivät ole huijareita sen takia, että he keksivät juttunsa. Meistähän itse kukin viljelee valkoisia valheita. Kirjailijat pystyvät kuitenkin sanomaan, mitä toinen ihminen ajattelee ja millä motiivilla tämä tekee tekojaan, joita kukaan ei ole nähnyt.      Tämän vielä pysyisi vielä jotenkuten hyväksymään arkielämän rajoissa, mutta hälytyskellot alkavat soida, kun kirjailijat kykenevät kertomaan ihmisten teoista toiselle puolelle maapalloa siellä käymättä ja turvautumatta teknologian apuun.      Kaiken lisäksi näin menetellessään kirjailijoiden pitäisi olla yhtä aikaa läsnä ainakin kolmessa eri paikassa.      Lopullisesti katala huijaus paljastuu käydessä ilmi, että kerrottuja henkilöitä ja tekoja ei ole olemassakaan ja siitä huolimatta lukijat ottavat ne omakseen.  Siksi kirjailijat ovat varallisia vallanpitäjille.  

     Kuvataide, taide yleensä, heijastelee yhteiskunnan muutoksia ja kipukohtia. On sanottu, että taide on länsimaissa vapaa ja omaa yhtä suuren egon kuin Napoleon.      Heti II maailmansodan jälkeen yhdysvaltalaiset olivat tohkeissaan ja kansakunnan itsetunto korkealla valtavan talouskasvun aallon siivittämänä. Sen vanavedessä keskiluokan asema nousi hurjasti ja valkoisten perheiden arkielämä sai uusia ulottuvuuksia ja kierroksia lisää. Levittown-taloja syntyi liukuhinnalta kuin meillä rintamamiestaloja. Muodostui uudenlainen rehvasteleva keksiluokkainen asumistyyli ja kulttuuri. Kaikki oli mahdollista.      Taiteilija Jesper Johns teki pilaa tällöin amerikkalaisesta isänmallisuudesta maalamalla Yhdysvatin lipuista tauluja. Kansalaiset eivät heti huomanneet mitään epäilyttävää. Tarkemmin katsottuna maalin alla oli lehtileikkeittä mainoksista ja kirkuvia otsakkeita melkein mistä tahansa, mikä nostatti tunteita. ...

     Nyt asetetan kova kova vastaan ja annetaan aivojen päättää eikä tunteieden. Viinan menevät pannaan niin sysään uneen, että herärätessään heidän   todellisuustaan ei ole mitään jäljellä. Asian osaiset väittävät, että silloin tulee hetki, jolloin   tietää, että jotain alkaa tapahtua. Tällaisia hetkiä elämässä on harvoin. Suomessa kuitenkin metsiä riittää.      Tänään Oddasat-uutisissa kerottiin, kuinka Inarissa syksyllä otetaan käyttöön alkoholismin hoidossa metsäterapia. Siinä asiakas viedään pois kaupungin kiireestä ja toimistoista. Nuotion ääressä ja metsäkämpän syvien ajatukisen alla ihminen päästää patoutumat virtaamaan. Ihminen joutuu tilaan, jossa ei ole muutta tekemistä, kuin alkaa puhua.      Ensimmäisenä hoitomenetelmä on otettu käytöön   Kanadan alkuperäiskansoilla ja Norjassa. Suomessa se on käytössä aikanin Enontekiössä.      Samoissa uutisissa taiteilija Merja Ale...

     Ei tarvitse osasta ulkoa amerikkalaista unelmaa saadakseen käsityksen, mistä Yhdysvaltojen maalaustaide on saanut fundamenttinsa ja mistä ei. Poreilevalle, rajusti yrittäville maahanmuuttajille altis maa elää niin kiivaasti päivässä, ettei edes taite juuri ehdi vastaan ottamaan vaikutteita vanhalta mantereelta. Jos maa havaitsee, että sillä on muualta opittavaa, se suuttuu, kun se ei ole itse huomannut abstraktin ekspressionismin valtaa vaikuttaa ihmisten ajatusmaailmaan. Tämä kävi mm. ilmi maan ensimmäisessä taidenäyttelyssä 1913. Yleisö raivostui.      Niinpä kärjistetysti sanoen maan kärkitaiteilijat ovat ottaneet perustakseen kuvata teollisuuslaitoksen kylmää logiikka ilman työntekijöitä, pilvenpiirtäjiä ilman niiden rakentajia ja petomaisien suurkaupunkien sisuksia ilman katuvilinää.      Edward Hopperinkin ikoni asemassa oleva Nighthawks kuvaa ankeaa hetkellistä kohtausta yöbaarissa, jossa neljän ihmishahmon ko...

Taide on siitä mainio ala, että siitä voi keskutella olematta asiantuntija. Niinpä monella leinee ollut illanistujaisia, joissa on pohdittu eri taiteen alojen luonnetta ja merkitystä iste kullekin. Ekonomi pitää runoutta suosikki alanaan, koska se on tiivistä, iskevää ja nopeaa, jopa tehokasta. Totta kai se maalailee mieleen jälkikäteen koskettavia näkymiä. Insinööri huomauttaa ekonomille, että maalaustaide se vasta lyhyttä on. Lopputulos on selvä, sen kun vilkaisee. Mutta kyllä insinöörikin myöntää, että maalaus voi takaraivossa vaikuttaa kauan.    Humanisti on tietenkin romaanin puolella, sillä se hivuttatuu hitaasti, päämäärättömänä ja parhaimmillan pyvästi nahan alle. Matka voi olla pitkä, välillä harhaan johtava, mutta useimmiten kannattava. Selailumentelmällä siitä ei voi nauttia. Pappi pitää elokuvaa elämän messuna, jossa voi muilta piilossa kokea raamatullisa hetkiä. Puolitoista tuntia on kuin lyhyt väläys maalliselta matkalta. Pappia maallise...