Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

     Ministeri B kertoo IL:ssä ( https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8657e26f-db81-4912-ada2-a2175cea44fd ), että hänen tietotoonsa ei saatettu tietovaltuutetun lausuntoa Trafin datan avaamisesta, koska kyse oli tavanomaisesta ministeriön ja viraston välisestä asiasta ja koska hän luotti Trafin pääjohtajaan.      Kansliapäällikkö puhuu toista kertoen tulosneuvotteluissa syksyllä   datan avaamisen olleen esillä. Se on   mitä suurimmassa määrin poliittinen ja strategien asia eikä tavanomainen päätös, joka rutiininomaisesti tehdään.      Kysyn edelleen, mikä intressi Trafilla oli avata data? Jos Trafilla olisi ollut   intressiä, sen olisi pitänyt vähintäänkin saada periä maksu datan käytöstä, mikä ei B mielestä palvele oli avointa markkinayhteiskunnan tarpeita.    Joku puhuu raskaasti epätotta.

     Joka tuntee ministeriön ja virastojen välistä toimintalogiikka ja ohjausta, hän ei voi tulla muuhun johtopäätöksen, että kohu   on ministeriön ylimmän johdon töppäyksen seurausta.      Ensiksi mikä motivaatio Trafilla olisi ollut ryhtyä näin riskialttiiseen operaatioon omin päin? Ei mitään.      Toiseksi jos Trafi on avannut datan ”omin päin”, se on tehnyt sen vain siinä tapauksessa, että   siitä on aiemmin sovittu ministeriön ja viraston välisissä tulosneuvotteluissa.      Kolmanneksi   nykyisellä ministeriöllä on motiivi avata data markkinatalouden käyttöön.      Neljänneksi Trafin pääjohtaja erosi sopivasti juuri ennen eduskunnan kyselytuntia, mitä pääjohtaja ei tehnyt omin päin.

     Jotka uskovat jumalaan, eivät tarvitse kuin raamatun turvakseen, jos   epäily   valtaa mielen. Jos käy luterilaisten lahkojen suurilla kesäjuhlilla, jumalan sana todistajia on kymmeniä tuhansia.      Tosin oli Venäjän tsaarilla, kun hän sairastui vakavasti. Hän pyysi saksalaista matemaatikkoa rientämään sairasvuoteen ääreen todistamaan, että jumala on olemassa. Mies kiisi hädissään huoneeseen kädessään lehtiö, josta hän todisti voipuneelle tsaarille toisen asteen yhtälöllä Jumalan olemassa olon. Matemaatikko oli Euler ja tsaari Katariina Suuri, joka kuoli saman päivänä.      Hiukkasfysiikan professori Laurikainen vakuuttui   jumalan olemassaolosta, kun hän selvitteli   atomin rakennetta. Kukaan muu kuin jumala ei pysyisi pitämään kassa yksittäistä atomia, koska se muodostuu lähes tyhjästä mutta, jossa   kuitenkin on miljardea   partikkeleita kiertämässä atomin ydintä.      Matemaatikko Abelilla oli toisenlainen lähestymistapa kysymykseen. Hän lähti hyötynäkökulmasta. Hän käytti

     Venäjän käsitys ortodoksisuudestaan ja suurvalta-asemastaan juontuu Pyhän Viisauden Kirkon tarinaan Kiovan Rus:sta. Siihen kiteytyi ruhtinas Vladimirin aloittama työ vanhojen slaavilaisten pakanauskontojen korvaamiseksi ortodoksisuudella 1000-luvun alussa. Ruhtinas halusi muodostaa Kiovaan toisen Bysantin Konstantinopolin rinnalle. Syksyllä 2018 Konstantinopolin patriarkkaatti   hyväksyi Ukrainan ortodoksinen kirkon itsenäiseksi, mitä Putin vastustaa . Vanhan sanonnan mukaa Moskova on Venäjän sydän, Pietari sielu ja Kiova äiti.      Putinin Venäjän operaatiot Ukrainassa on nähtävä tätä taustaa vasten.      Uusimpien mediatietojen kertovat Venäjän vahvistavan sotakalustoaan Krimillä mm. ohjuksilla ja sotatoimialueella Itä-Ukrainassa tankeilla.   Venäjä on käytettävissään robottiasteelle viety T-14 Armata tankki. Sen on suunnitellut ja rakentanut tankeistaan kuuluisa Uralvagonzvodin asetehdas. Sieltä ovat myös lähtöisin toisen maailmansodan Kurskin suuren   panssaristaistelut voit

     Toimittajat eivät poliittisissa tenteissä tee useinkaan jatkokysymyksiä, vaan tyytyvät, mitä poliitikko sanoo ja siirtyvät seuraavaan aiheeseen tai jättävät olennainen kysymättä. Tämä koskee lähes jokaista toimittajaa     Toisaalta myös poliitikot eduskuntakeskusteluissa eivät vasta argumentoi kokoomuksen toistamaa pääväittämää, että vain yritystoiminnan ja työllisyyden kautta tulee hyvinvointia. Tähän voisi vasemmista sanoa, että tieteeseen, koulutukseen ja innovaation panostamin luo uusia työpaikkaoja ja näiden kautta tulee pysyvää hyvinvointia.      Esimerkkinä käynee 17.11.Ykkösaamun ohjelmassa Ylen toimittaja Raution haastatteluhetki valtiovarainministeri Orpon kanssa. Toimittaja totesi SDP:n Rinteen esittäneen varjobudjettiesittelyssä eduskunnassa, että veropohjaa tulisi laajentaa mm pankki- ja finanssi sektoriin. Rinne oli jatkanut, että   SDP satsaa koulutukseen 900 miljoonaa euroa ja vaikeasti työllistettäviin. Rinne oli todennut vielä että, jos työtä ei löydy, he

     Peter Druckersin opit Management By Objectives oli meidän konsulttien ohjenuora 1970-luvun alussa. Yritimme kyllä tuoda esiin leadershipin merkityksen, mutta huonolla menestyksellä.      On mieluisaa havaita, kuinka onnistuneesti   Krista Pahkin ja Hanna Poskiparta Helsingin Sanomien jutussaan toivat esiin tämän päivän ja tulevaisuudenkin johtamisen vaatimuksista ( https://www.hs.fi/ura/art-2000005892951.html ). Heidän mukaansa johtaja on sparraaja, jonka tärkein tehtävä on saada alaiset loistaan. Yksikkö tarvitsee toiminnalleen raamit ja yleistavoitteet, jotka ohjaavat jokaisen työtekijän toimintaa. Operatiivinen toiminta tapahtuu itseohjautuvuuden avulla. Esimiehen rooli tässä on toimia sparraajana ja saada alaiset loistamaan. Itsensä johtaminen on avainasemassa. Nämä kaikki ovat kannatettavia ajatuksia.      Tarkasteltaessa johtamisen kehittymistä ja kehittämistä 1960-luvulta tähän päivään saakka yhtenä pohjavirtana on säilynyt murtautumista ulos byrokraattisesta ja sääntöihi

     Suomen politiikka pelaa kahdella arvojaolla (https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005884981.html). Ensimmäisellä poliitikot tyydyttelevät kansaa tasa-arvolla, oikeudenmukaisuudella,   sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla sekä luonnonsuojelun tärkeydellä. Nöyryyttäkin saisi olla. Toisella julkilausumattomalla arvoarsenaalilla eliitti pelaa   etuja itselleen mottona valtaa ja mammonaa minulle ja heti.      Jälkimmäisestä Orpon esimerkiksi: Hän kertoi 30.11. tv 3:ssa, että kaikille on arvokasta siirtyä vähä päästöisiin autoihin vaikka se maksaa. Hän jatkoi, että vähävaraiset päästäkseen tähän voivat tehdä sen eteen enemmän työtä.      Onkin merkillistä, kuinka eräiden filosofien teoriat heijastuvat tätä jakoa myös Suomen politiikassa. Marxin aika kyllä meni jo, mutta Nietzschestä emme pääse eroon. Hän katsoi, että ihmiset jakaantuvat kahteen luokkaan: alaluokkaan, jolle ei tarvitse osoittaa myötätuntoa ja joka tyytykööt demokratiaansa sekä yläluokkaan, joka itse asettaa tavoit

     Totuuden jälkeen -kirjan (Ikäheimo, Hartikainen, Vihma ja Seuri)   pääsanoma on, että informaatiotulvassa median on osattava uusia keinoja osoittaa paska paskaksi (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005868613.html). Totuuden jälkeisyydellä he ymmärtävät aikaa, kun valheet alkavat esiintyä tasavertaisina elementteinä tosiasioiden rinnalla.      On vaikeaa nähdä mitä todellista uuttaa käsite totuuden jälkeinen aika tuo mihinkään muuhun kuin sekamelskaan informaatiotulvassa ja harhautuksessa. Valheita ja väärinymmärryksiä on esiintynyt aina ennen tosiasioiden ilmituloa tai ennen alustavaa totuutta, kommunismin lupaukset karmeimpana esimerkkinä.   Maailma on pullollaan tapauksia, jossa valheet ja tosiasiat kulkevat rinnakkain käsikädessä kuten aurinkokeskeinen ja maakeskeinen avaruusnäkemys. Tosiasioiden jälkeen on aina ilmestynyt samoja valheita kuin ennekin tai hieman muunneltuina kuten ihmisten järkiintymisestä johtuva sotien loppuminen.      Vaihtoehtoinen totuus on jossain mää

     Itse kukin tiedon tuottaja ja tilastonikkari on saanut huomata, että paraskin perusteltu tietopaketti saa olla rauhassa köllöttämässä avaamattomana johtoryhmän kokouksessa puheenjohtajan edessä. Kokous alkaa kuin mitään tietoa uudistuksesta ei olisi olemassakaan puheenjohtajan alkaessa esitellä omia käsityksiään suunnitellusta reformista. Puheenjohtajan suusta sanat voivat pudota kuin varisevat lehdet piettämään todellisen tiedon puuttumisen monttua ja viemään muiden ajatukset jo päätetyn hankeen siunaamiseen. Hupsista vaan, kokous päättyy ja paljon työtä vaatinut perusteltu tietopaketti jää käyttämättä ja päätyy diaarin syövereihin.      Miten uuteen tietoon suhtaudutaan riippuu paljon organisaation luonteesta. Julkishallinnossa vanhoja rakenteita pitää usein yllä sitkeä ja vahvoista juuristaan elinvoimansa ammentava elinvoimainen organisaatiokulttuuri. Muutoksiin suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti, mutta tosipaikan tulleessa mitään ei saada kunnalla muutettua, ei edes peru

     Poliisiorganisaatio kuuluu niihin valvontaa ja pakkovaltaa käyttäviin viranomaislaitoksiin, joissa organisaatiokulttuurilla on melkoinen vaikutus kyseissä organisaatiossa päivittäin tehtäviin päätöksiin ja toimintoihin. Tämä näkyy erityisesti nimityksissä ja päivittäisen työn organisoimisessa.      Lähes aina poliisissa nimitys tehdään sisäisenä rekrytointina. Jokainen nyt syytettyinä oleva korkea-arvoinen poliisijohtaja on rekrytoitu näin.        Mitenkään etisestä poliisiylijohtajaa Mikko Paateroa, nykyistä KRP:n johtajaa Robin Lardotia, nykyistä Helsingin poliisilaitoksen johtajaa Lasse Aapiota, hänen edeltäjäänsä Jukka Riikosta sekä Helsingin huumepoliisin entistä päällikköä Jari Aarniota syyttämättä , he hyvin todennäköisesti jatkoivat opittua kulttuuria astuessaan uuteen ylennettyyn virkaansa ja antoivat perustoiminnan rungon pyöriä entisellään.       Miksi poliisiorganisaatiossa jyllää vanha kulttuuri? Pääsin itse kokemaan tämän konsultoidessani  poliisiosastoa ja SUPO:

     Vähänkin suuremmissa liikekeskuksissa jalan liikkuva voi nähdä ihmisten kiireen ja ryntäilyn kuka mihinkin kauppaan tai palvelun tarjoan luo ja sieltä äkäisesti palaamisen kadulle. Sen jonka on avattava aamulla työhuoneensa ovi, voi saada jo kynnyksellä ensinotkahduksen. Voittamisen vimmassa käyvät tulostimet pitävät armotonta hyminäänsä jokaisessa nurkassa ja käytävät raikuvat sorinasta ja kilinästä. Työpöytänsä luokse päästyään näyttöruudusta hyökkää voittamattomat pirulaiset alkaen polttaa sisällä kuin tulinen liemi, jos tulijalla ei ole aseita sen nujertamiseksi. Se joka tässä melskeessä aikoo selvitä, on jätettävä turha narina, vaikka omia ajatuksia ei tahdo löytää mistään puhumattakaan saada niitä käyntiin.      Professori Minna Huotilainen on yhdessä Mona Moisalan kansa konnut kirjan ”Keskittymiskyvyn selviytymisopas”. Kirja tarjoaa erinomaisia vinkkejä koota ajatuksena juuri ajankohtaiseksi tulevaan ongelmaan tai myös pitkäaikaiseen pulman ratkaisemiseksi. ( https://www.k

     Nyt hallitusta on sotkeutunut vallan kunnianhimoiseen solmuun, jota Nietzschekään ei pystysi avaamaan. Omien sanojensa mukaan Sipillä on suuttunut heti Soinin äänestyksen jälkeen enempi kuin on huomannutkaan. Vasta eilen illalla hän totesi suurin piirtein näin, että nyt on mitta täynnä ja asia pitää selvittää. Hän lausui tämän siihen sävyyn, että muiden hallituspuolueiden surumielien pohdinta ei riitä, vaan pelisäännöissä on palattava tutulle selkeälle linjalle (https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/juha-sipilältä-tiukka-vaatimus-kokoomukselle-”pitää-olla-joku-faktaperuste”/ar-AAAvtlL?li=AAaDcIL&ocid=spartandhp).      Kukaan ei varmaankaan odota maan moraalin muuttamista niin, että tavallinen veronmaksaja ymmärtäisi, mistä meneillään olevassa hallitusjupakassa on kyse. Kyse ei voi olla veroeurojen viljelijöistä, koska heille täytyy korvata menetykset. Irtisanomisien helpottamisesta pienissä yrityksissä ei myöskään voi olla kyse, koska osapuolet ovat jo haavoittamattomissa

      Mittaaminen sopii erittäin hyvin eräisiin koululiikunnan lajeihin kuten suomalaisten rakastamaan yleisurheiluun. Päinvastaista mieltä ovat kirjoittajat Tiina Kujala ja Laura Rantavuori HS:n artikkelissa ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005835132.html ). Mittaaminen sopii myös pallopeleihin. Jos Yleisurheillussa tuloksia ei mitattasi, mielenkiinto lopahtaisi hyvin monelta ja eräiden osallistuminen muuttuisi pelleilyksi. Moni ei tietenkään halua joutua liikunnassa numeerisen arvostelun kohteeksi ja se on osin ymmärrettävää.   Saama koskee myös matematiikka. Elämässä menestyminen valitettavasti edellyttää ponnisteluja, joita mitataan. Yrityksen euromääräinen voitto on se tärkein, mikä kiinnostaa omistajia.      Monen on pakko osallistua esimerkiksi ruotsinkielen opiskeluun, josta joka vuosi annetaan numero. Numero neljä ei ollut harvinainen omassa nuoruudessani. Jälkeenpäin ajatellen se oli aivan oikein, sillä  työssäni jouduin opiskelemaan kieltä sitäkin enemmän ja   siinä

     Voiko kukaan ajattelukykyään kunnioittava ihminen sanoa, että hallituksen suurin savutus on 100 tuhannen uuden työpaikan luominen ja Suomen talouden vuosikasvun saaminen kolmen prosentin kasvu-uralle? Kukapa muu kuin pääministeri ja valtionvarainministeri tisuttelivat tämän sisältöisiä lauseita eduskunnansuuressa salissa herrojen pitäessä tiedotustilaisuutta kansanedustajille ensivuoden budjetista.      Jokainen joka on vähääkään on perehtynyt yhteiskunnallisiin kysymyksiin ymmärtää, että talouden kasvaminen ja siitä johtuva työllisyyden paraneminen on useita vuosia sitten alkaneiden prosessien tulosta. Osa niistä kuten sodat, luonnonkatastrofit ja jopa yksittäisen vaikutusvaltaisen henkilön päätökset voivat saada aikaan sattumanvaraisesti talouskasvua vuosien päästä senjälkeen, kun ne ovat tapahtuneet. Osa on suunnitelmallisesti tehdyistä päätöksistä kuten investoinnit, koulutuksen tehostaminen ja innovaatioon panostaminen, jotka ovat tehty vuosia siten, vasta nyt tuottavat tulo

      Yleinen mielipide on, että koko Suomi pietään asuttuna, ainakin poliitikkojen mielestä. Tätä toteuttamiseksi kukin vallassa oleva hallitus on saanut virastojen hajauttamispuuskia. Nyt on tapetilla perustettavan Ruokaviraston hajauttaminen 20 paikkakunnalle maaseutukaupunkiin. Fimean pakkomuuttoa 2007 Kuopioon voidaan pitää katastrofina, sillä vain kolme henkilö muutti viraston mukana Kuopioon. Nykyinen hallitus on kokonaan unohtanut aiempien hajasijoittamisien huonot kokemukset, erityisesti yhteyden yhteydenpito-ongelmat yhteistyökumppaneihin. Samalla hallitus työntänyt unhojen laaksoon hallituksien tuottavuusohjelmat.       Unohtamien sopii hyvin tekeillä olevaan soteratkaisun, sillä sen todellinen tuottavuus menee pitkästi miinuksen puolelle. Sipilällä on kova maine yksityissektorin saneeraamisesta. Maineen pelastamiseksi Sipilän hallitus on keksinyt, että sotella saavutettavan kolmen miljardin euron säästöt. Hallituspiireistä ei vain kukaan ole pystynyt esittämään mitään la

     On hämmästyttävää huomata, kuinka julkisen sektorin toimintatavat muuttuivat laajalla rintamalla sellaiseksi, kuin monet ennustivat. Lopputulos muistuttaa suurta fiaskoa. HS:ssä 10.9. oli kaksi esimerkkiä, mihin verorahojen käyttö on ajautunut. Kittilän tapaus ( https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005823024.html ) ja (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005823024.html ) ja Vantaan golfkentänsotkut ( https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005822101.html ) osoittavat, kuinka julkisen hallinnon yhtiöittämisen tuloksena syntyvät osakeyhtiöt ja itse omistajan oleva julkinen hallinto kietoutuvat yhteen monen laittomien konseptien kautta. Näitä ovat korruptio, oman edun ajaminen, vääristynyt kilpailuttaminen, sukulaisten suosiminen, tiedon pimittäminen, poliittisen edun tavoittelu, vääristetyt asiakirjat, jne. Kyseenalinen runsas yhtiöittämisen seurauksena on ollut, että yksi kolmasosa eduskunnan ja kunnanvaltuustojen vastuulla olevista budjettivaroista on siirtynyt osakeyhtiöiden budjetteihi

     Ruotsin vaalitulos tuo suuren saamankaltaisen mahdollisuuden Suomen ja Ruotsin maahanmuuttopolitiikalle. Ruotsin ja Suomen tulisikin yhdessä kehittää maat maahanmuuttopolitiikan esimerkkivaltioiksi muille . Tämä sisältää kaksi suurprojektia.      Ensiksi suurprojektina on luoda malli, miten maahantulo ja kotouuttaminen järjestetään niin, että se toimii tehokkaalla ja vaikuttavalla tavalla molempien maiden, sen kansalaisten sekä maahan jäävien hyväksi. Mallin täytyy olla sellainen, joka oppii virheistään ja korjaa havaintoihin perustuen itseään. Malli ei tienkään itse tee mitään, vaan siinä työskentelevät ihmiset. Tämän suuren projektin on pakko onnistua yhtäältä maahanmuuton valtavan kasvamisen takia ja toisaalta faktat osoittavat, että Afrikasta EU-maihin pyrkijöiden valtava kasvuvauhti on totta. Ei ihmiset huvin vuoksi matkusta tavalla tai toisella pois kammottavista olosuhteista, joissa nälkä, sairaudet, väkivalta, viha tekevät jokapäiväisen elämisen sietämättömäksi.    

     Miten meidän pitäisi suhtautua pääministeriin, joka lähettää samana päivänä 15 sähköpostia eroamaan joutuvalle Ylen toimittajalle ( Lauri Nurmi https://www.hs.fi/haku/?query=lauri+nurmi ) ja joka jarruttaa verokierron torjunnan tehostamista leikkaamalla tutkintaresursseja. Metsien kätköistä vedetyt sotesäästöt saavat markettien kansan saranoiltaan. Viimeisin ikävä propagandistinen lausunto oli 1.9 televisiossa pääministerin toteamus, että kehitysyhteistyömäärärahoja tulisi korottaa 0,7 prosenttiin bkt:sta. Neljä vuotta on hallituksella ollut aikaa toteuttaa korotus.      Eilen lauantain tv:ssä kokoomuksen ministeri Virolainen oli hiukan enempi muunneltua totuutta karttava sanoessaan, että tähän pyritään pidemmän aikavälin ohjelmalla. Työttömien pakottaminen turhauttaviin temppuihin etuuksien saamiseksi osoittaa arkitodellisuuden tajuamisen kokonaisvaltaista puutetta.      Se, että osaa ohjata lentokonetta Paimioon saakka, ei takaa osa ohjata hallitusta maaliin saakka ja hallita

     Aallon tempauksia on turhaa kerrata, mutta tänä media-aikana kaikenlaiset poikkeamat odotetusta heilauttavat minkä tai kenenkä tahansa imagoa ainakin hetkellisesti merkittävästi. Koska politiikassa voi olla kyse hyvin pienistä marginaaleista, suurinkin värähdys voi vaatia pitkän ajan laimentuakseen kokonaan. Tämä sitäkin suuremmalla syyllä, koska eduskuntavaalit lähestyvät. Kannatusluku 16 prosenttia on aivan eriluokan luku kuin 12. Jos sössimiset ala Aalto olisi tapahtunut jollekin muutoin hyvin käyttäytyvälle ja esiintyvälle henkilölle, hän olisi selvinnyt ilman mainetappioita, mutta Aallon kulkiessa pitkän aikaa juuri sillä rajalla, että kohtaa tömähtää niin, se sitten tömähti. Tuntematta sen tarkemmin Aaltoa, häntä on pidettävä muutoin kunnon suomalaisena miehenä.      Tapauksen merkitys vain korostuu naisvaltaisessa Vihreissä. Lisäpontta Aallon romahdukseen tuo vielä tuoreet muistot Ville Niinistön imagosta ja suosiosta. Nyt demarit saavat rauhassa riemuita Aallon notka

     P akostakin jouduin portinvartijarooliin arvioimaan, kuka olisi sopivin mitäkin toimeksiantoa tekemään. Se, että ryhmässä oli erilaisia henkilöitä, jotka poikkesivat tiedoiltaan ja taidoiltaan tosistaan, ei ollut mikään ratkaiseva puute, sillä heille löytyi erilaisia rooleja ryhmässä. Toiset olivat hyviä taustaselvittelijöitä, toiset koulutuksen järjestäjiä, toiset työparin toisena osapuolena, toiset raportoijia ja toiset hyviä nopeasti muuttuvissa konsultointitilanteissa.      Tietyn tason eheyden ylläpitäminen ja tiedonkulku vaativat jatkuvaa ponnistelua. Maanantaipalaveri ei riittänyt tähän. Ryhmän ehdotuksesta järjestimme työnohjauskokoukset pätevän vetäjän johdolla kerran viikossa työajan päättyessä. Ennen kaikkea ryhmäjumppa, kuten ohjelmaa kutsuimme, muodostui monelle vapauttavaksi uusia lähteitä avaavaksi prosessiksi. Se antoi konsultointiin uusia työkaluja ja opetti meitä tuntemaan paremmin toisemme lisäten luottamusta välillämme. Näin ainakin uskottelin itselleni. Sen

     Tänään HS:ssa oli Sitran Mikko Kososen   juttu  ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005806851.html ) ”Viheliäiset ongelmat vaativat uusia ratkaisuja”, jossa hän käsitteli ministeriöiden toimialojen yli menevää budjetointia. Artikkeli oli hyvä ja asian ytimeen keskittyvä. Ns. poikki hallinnollisien suurten yhteiskunnallisien ongelmien tunnistamien, ratkaisemien ja budjetointi on tunnetusti suuri ongelma, koska ne eivät tietenkään välitä mitään ministeriöistä eikä niiden tehtävistä. Ne vain syntyvä, ovat ja kaipaavat ratkaisuja.       Yhtäältä valtion budjetti tehdään ministeriöiden toimialajakoa noudattaen. Tähän on vuosin mittaan yritetty saada Kososen esittämiä ratakisuja ohjelmaperusteisen budjetoinnin avulla. Siinä pyritään ratkaisemaan tietty ongelma välittämättä mitään hallinnosta. Nämä ratkaisupyrkimykset ovat aina kilpistyneet poliittisen päätöksentekotapaan, jossa kukin ministeri vastaa omasta tontistaan. Tästä on vaikeaa päästä eroon, koska ministeri ja hänen puolue ko

     Tutustuessa tarkemmin Naton roolin Euroopassa silmään pistää eräs merkittävä havainto. Natomaita on Euroopassa 27 ja näiden maiden rahoitus osuuden pitäisi olla kaksi prosenttia btk:sta, mutta se vaihtelee hurjasti 0,3 prosentista kahteen. Suomen liittymien Natoon merkitsi puolustusmenojen lisäämistä 1,34 prosentista ainakin kolmesta neljään prosenttiin eli kolminkertaistamista. Euroina puolustusbudjetti olisi noin neljän miljardia euron luokka. Tietysti Suomi voi muutaman itämään tapaan pitää osuutensa menoista hyvin pienenä, mikä ei luonnollisestikaan silloin helpotta maamme osallistumista Natoon kokouksiin ja operaatioihin kaikilla tasoilla.      Toinen seikka on, miten kansa tulisi hyväksymään Natoon liittymisen. Nyt sen mielipide on selvä eli noin 60 prosenttia kansasta vastusta Natoon liittymistä. Ja on varma, ettei Natoon liitytä ilman kansa äänestystä. Miksi näin. Siksi, että tavallisen kansalaisen on helppo ymmärtää ja nähdä tässä tilanteessa, Niinistön kaudella, että Ve

     Jos lasketaan mukaan Yhdysvaltojen kaikki kuppikunnat, jotka kutsuvat itseään koko mantereen kattaviksi ja lopuksi koko maan helmoihinsa ottaviksi liikkeiksi ja voimatekijöiksi, syntyvään odottavia valtakuntia maan sisällä on kymmeniä. Todellinen toinen valtakunta on tietenkin Tyynenmeren USA:n tukikohtien muodostama verkosto. Se on pirstaleinen lähtien Pojois-Tyynen valtameren Aleuttien saarista   hipoen Venäjän Tsukseiin niemimaata ja päätyen Australian kauttaEtelä-Koreaan Turkin kautta Eurooppaan asti.       Toisen maailman sodan Tyyneen valtameren taitelut eivät koskeneet ainoastaan   Iwo Jimaa, vaan koko meren herruutta. Macarthur saneli tukialuksen kannelta Japanin perustuslain 1945, minkä jälkeen Japanilla ei saanut olla sotalaitosta. Samassa hengessä solmittiin Hitlerin Saksan kanssa.      Nyt Yhdysvallat käyttää sotimisen sijaan toisenlaisia keinoja. Euroopan älymystö on aina inhonnut USA:n ylivoimaa elokuvatuotannossa. Suomessa tämä erityisesti tuli esiin opiskelija 19

     Joku nykii toista silmääni. Kumpaa. Tuulessa takapihalla puunoksat tempoilevat kuin kilpaillen parhaista paikoista. Lopuksi ikivanha pihlaja supistaa ne kuriinsa lähelle itseään ja samalla taivuttaa runkoaan hellästi ikkuna ruutua vastan kuin lupauksena minusta huolehtiminen. Arvostan sitä, koska talon papattava talonnainen oli juuri leikannut sen latvan irti. En ole vielä täysin tanuissani.   Yritän ryypätä litran vesimukista, mikä taas epäonnistuu veden kastellessa jälleen rintamukseni. Laiskuutta sanoo omatunto. Tv-ruudusta tunkeutuva sana posso koettelee ymmärryskykyjeni takarajoja. Vähitellen posso tointuu jonkinlaiseksi papinleuaksi, jota sai aikoinaan kotipitäjäni Haapajärven Häggmannilta. Yläaivot tuntuvat toimivan jonkin verran takaraivoni tarttuessa vain possoon ja sen kotkalaiseen torikansaan. Toinen silmä salpautuu kuitenkin taas kiinni iltaisen liimamaisen silmätipan kyvystä pitää kaksi nahan reuna paikoillaan. Yhtäkkiä ajatuksiini virtaa topologian jatkuvan funktion

     Yleissuomalaisiin politiikan pelisääntöihin aluksi naiivisti suhtautunut pääministeri on neljässä vuodessa omaksunut ne paremmin kuin lukkari lempivirtensä. Kuvaava esimerkki oli eilinen tv-ruudun kuva rennosti pöytään nojailevasta poliitikko pääministeristä hänen antaessa lausuntoaan medialle. Poissa olivat kankeus ja töksähtely. Totuuden vastainen puhe, joka politiikan kielestä käännettynä merkitsee valehtelua, sujuu yhtä rennosti kuin jänikseltä loikkiminen. Kesäparta lisäsi monitulkinnaisuuden tunnelmaa. Hallitusohjelmassahan ei kopattu yhteen valinnanvapautta ja maakunta, eihän. Se tulee edelleen yhtä luontevasti varmasti kuin leivosen liverrys ja öisen yön tulo. Kauden alussa julistettu avoimuuden periaate katosi yhtä nopeasti kuin lupaus hallituksen työskentelystä avokonttorissa. Avoimuus onkin kääntynyt suljetuksi peliksi jakaa rahaa omille sidosryhmille. Aluksi hän lupasi ilmoittaa kaikki sijoituksensa ja sidonnaisuutensa. Sijoituskuoret ovat kuitenkin edelleen ulkomailla

     Viime vuonna Salpausselän kisojen liikevaihto oli 20,6 miljoona euroa ja tappio 1,6. Lippuja myytiin 180 tuhatta kappaletta ( https://yle.fi/urheilu/3-9643945 ). Projektin vaativuus edellyttää keskisuuren yrityksen johtajan kompetenssia. Se sisältää mm markkinoinnin, strategisen johtamisen, toiminnan organisoinnin, organisaation miehittämisen, henkilöstöjohtamisen, johtoryhmätyön, esimies-alainen keskustelujen, budjetoinnin, seurannan, raportoinnin ja asiakassuhteiden hallintaa.       HS:n tietojen mukaan ( https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005777608.html ) Lahden kaupungin osakeyhtiön Lahti Events Oy:n toimitusjohtaja Emilia Mäki on nimennyt Aino-Kaisa Saarinen kisojen pääsihteeriksi ja tuottajaksi. Mäki ei suostu avaamaan hakuprosessia vedoten osakeyhtiölakiin.      Tuottaja vastaa kokonaisvaltaisesti kisaprojektin projektinjohdosta ja –hallinnasta, operatiivisesta toiminnasta sekä strategian ja järjestelyprojektin toimeenpanosta ( https://tyopaikat.oikotie.fi/avoimet-t

     Miksi johtaminen on aina akuutti asia? Siksi, että se on ainoa seikka, mikä ohjaa tavoitteellisesti ja yhdistää arvo- ja tunnetasolla koko organisaation saavuttamaan asetut tavoitteet.   Järjestelmät, ohjesäännöt ja käytännöt eivät tähän pysty. Asia ei muutu muuksi, vaikka tekoäly ja teknologia otettaisiin valjastettaisiin tekemään ilman ihmisen apua tuotteita asiakkaille ja markkinoille, sillä ennen pitkään ihmetellään, miksi kone takoo tarpeetonta tavaraa ympärilleen.      Asiaa voi myös lähestyä johtamisen alkuhetkestä. Johtaminen syntyy sillä hetkellä, kun joku henkilö ”niin sanotusti nousee ylös” ja alkaa tehdä tuotetta tai tuotteita muille saadakseen niistä itselleen vastiketta. Tämä on tärkeä havainto verrattaessa toisiinsa julkisen ja yksityisen sektorin johtamisen eroja.      Yksityissektorin johtaminen onkin kiinni konkreettisissa tuotteissa ja asiakkaissa. Se on nopeasti ja raadollisesti sitoutunut markkinahetkeen ja sen näkymiin valmistamaan tuotteita. Tämä vaatii i

     T ampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio näkee ongelmallisena, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kaudellaan käyttänyt myös sisäpoliittista valtaa ( https://yle.fi/uutiset/3-10350399 ). Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi vahvistavat näkemystä kirjassaan Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra. Presidentti mm. kutsui tammikuussa 2015 Mäntyniemeen työmarkkinaosapuolet palaveriin.      Useat mediat ovat myös yhtyneet käsitykseen Niinistön puuttumisesta sisäpolitiikkaan.      Näyttäkin selvältä, että presidentti on puuttunut sisäpolitiikkaan, mutta mitä sitten. Tällainen yleinen kehotus päästä sopimukseen on hyvä signaali työmarkkinoille. Pitäisikö presidentti haastaa tästä yleisen edun ajamisesta valtakunnan oikeuteen valtuuksien ylittämisestä, vai mitä pitäisi tehdä? Tuntuu aivan absurdilta ajatukselta, jos kannustamisesta käynnistetään jonkinlainen prosessi. On vaikeaa nähdä, että sillä olisi minkäänlaista poliittista merkitystä, vaikka vaalikausi lähestyykin.

     ”Totuudella ei ole olut minulle milloinkaan merkitystä, koska niitä oli liian paljon. Minun ihailun tarpeellani ei ole ollut rajoja, joten minä kaunistelin tekojani ja parantelin saavutuksiani. Tätä toteutin useimmiten jatkuvana pienimuotisena liioitteluna tai patologisena valehteluna. Monen mielestä tällainen persoona saattaa tuntua ylimieliseltä ja saamattomalta peräti inhottavalta, mutta malttakaa kuunnella sanomani loppuun.      Julkisivultani olen ollut aina hurmaava, rakastettava ja lämmin ihminen, kuten kaikki tiedätte, minkä pyydän ottamaan huomioon kiitospuheitanne suunnitellessanne, jos minä nyt todella siirryn luojan kanssa samaan pöytään.      Olen se verran saanut tietää luojan prinsiipeistä, että jos vähemmän älykkäät alkavat kertoa luojalle suunnitelistaan, hän alkaa nauraa. Uskon, ettei minun kohdalla ei käy näin, koska naurua ei ole kuulunut, vaan kumisevaa kiitosta ukkospäivinä. Hurmiota ja lievää lipevyyttäni kesti yleensä niin kauan, kun illuusion ylläpitämin

      Olen vakuuttunut, että oheinen esimerkki ei kerro tavalliselle kansalaiselle mitään ja lopussa oleva esimerkki vielä vähemmän: "Valtioneuvoston hallintoyksikkö johtaa, sovittaa yhteen ja kehittää valtioneuvoston ja sen ministeriöiden yhteistä hallintoa, sisäisen toiminnan ja talouden suunnittelua ja toimintatapoja ja kulttuuria.”      Syy ei ole äänestäjän, vaan hallintokielen, neljännen kotimaisen, joka on pesiytynyt virkakoneistoon.      Vaikeaselkoisuus on osin ymmärrettävää viranomaisten kommunikoidessa toisilleen. Tässä tapauksessa sitä voidaan verrata lääkärien käyttämään latinaviidakkoon.      On harmi, että esimerkin hanke on punottu vaikeuksien taakse, koska toteutuessaan hanke koskettaa jokaista Suomen kansalaista.      Loppujen lopuksi kyse on yksinkertaisista asioista: Ministeriöt ovat ajan mittaan paisuneet suuriksi. Kuhunkin ministeriöön on myös kertynyt tehtäviä, jotka eivät liity suoraan lain valmisteluun, mutta ovat kuitenkin jossain hoidettava m

     Sisällissodat ovat julmimpia sotia. Niissä hirmuteot eivät useinkaan rajoitu itse sotatapahtumiin, vaan myös jälkirangaistuksiin, kuten sortoon ja vainoamiseen. Sisällissotamme alkoi Pohjanmaan venäläisvaruskuntien aseistariisunnalla, mihin Mannerheimilla ei ollut sen alkaessa valtuuksia, heti myöhemmin kyllä oli. Julmuuksien tekeminen jatkui, vaikka sota oli tosiasiallisesti päättynyt keväällä 1918 punaisten tappioksi. Suomen marsalkan hiljaisella suostumuksella vankeja teloitettiin ja näännytettiin nälkään. Tämän seurauksena noin 10000 ihmistä kuoli.      Kansan kahtiajako näkyi vielä 1940-luvulla pieninä joka päivän oireiluna, kuten vähäisinä ilkeilynä ja tiettyjen sukukuntien kartteluna keskenään tai toisen sukukunnan kanssa.  Kerran kun oli saanut vähän paremmat ulkotamineet isoisäni hautajaisiin, eräs punikin poika tyrkkäsi minut vesiojaan. Tinkaamisen jälkeen hän sanoi syyksi, että minä näytin herrapojalta, mitä en todellakaan ollut. Sovimme asian saman tien.      Suomess

     Ne palaavat kuin röyhtäisyt, vaikka niiden lopettamiseksi esitetään lupauksia kilpaa, etenkin ennen vaaleja. Niiden vastustajille esitetään verhon takana hymähtelyä ja vähättelyä. Ilmiön legendaarinen motto on: poliittisuus ei saa olla este nimitykselle.      Se on kannatettava lause. Ilman sitä puoluekaaderiin ei saada ihmisiä pyrkimään eteenpäin.. Aikoinaan Helsingin Sanomissa Tapani Kaskeala kuvasi hyvin, miten maanviljelijä Jari Koskinen puskee itsenä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajistoon ja täysin kokenut Johannes Koskien on tekemässä samaa temppua. Vaatimaton uratein avautuminen riittää varsin hyvin houkuttelemaan jäseniä puolueriveihin.      Puolue odottaa soturiltaan palveluja. Sitä sinettiä ei ole vielä pystytty murtamaan, miksi verohallitus taannoin jätti syyttämättä muutamaa kymmentä suomalaista laittomasta rahan kätkemisestä veroparatiiseihin, vaikka todisteet oivat selkeät. Oikeusviranomaiset totesivat verohallituksen menettelyn olevan laiton.

HS:ssä oli juttu topologiasta https://www.hs.fi/paivanlehti/24072018/art-2000005761477.html . Tarkemmin sanottuna topologinen avaruus on pari X T, missä X on ei tyhjä joukko ja T on perhe X:n osajoukkoja, jotka täyttävät ehdot X ja ∅ kuuluvat T :en jokainen perheen T jäsenten yhdiste on T:n jäsen Jokainen T:n kahden jäsenen leikkaus on T:n jäsen. Arkikielessä topologialla ymmärretään usein maastonmuodostusta ja  sen keskeisiä piirteitä kuten metsäisyys, kasvillisuus, korkeuserot, vesistöt, kallioisuus jne.  Matemaattisella topologialla ei ole paljoa tekemistä näiden kanssa.

     Tämän jutun voi aloittaa mietelauseella: Mikä on, ei pysy. Siitä on käytetty myös muotoa: pitää juosta, että pysyisi edes paikoillaan tai kaikki on jatkuvassa muutoksessa. Ehkä jälkimmäinen on paras ilmaisemaan tilaa kaiken muuttuessa ympärillämme.      Asiakkaat ovat organisaatiolle luonnollisesti pärjäämisen ehto numero yksi. Jos johtoryhmän mielestä organisaatiolla on hyvä asiakaskanta, kaikki on OK. Ennen kuin sanotaan OK, täytyy tietenkin olla selkä tietoa tai analyysi siitä, että näin on, sillä usein näin ei ole. Pitää ainakin pohtia, onko nykyisille asiakkaille oikeita tuotteita tai palveluja.      Tällöin päädytään nopeasti nelikenttään (SWOT), siis neljään ruutuun esimerkiksi näin: 1.ruutu = vanhat asiakkaat/vanhat tuotteet, 2. ruutu = vanhat asiakkaat/uudet tuotteet, 3. ruutu uudet asiakkaat/vanhat tuotteet ja 4. kenttä uudet asiakkaat/uudet tuotteet.      Yksinkertaisuudessaan tämä tarjoaa valtavan syvällisen ja monipuolisen tavan analysoida, millaisten muutoste

     Natsivalan murtuminen ei sujunut kauniisti ja johdonmukaisesti Pohjoismaissa. Jopa Ruotsin kuningas sekaantui siihen poikkeavalla tavalla lähettämällä henkilökohtaisen kirjeen Hitlerille kiitellen häntä Stalinin hirmuhallinnon lyömisestä. Quisling oli äärioikeistolaisen Nasjonal Samlingenin johtaja ja hänestä tuli Hitlerin nimittämä Norjan fuhrer. Narvikin valtauksen jälkeen kesällä 1940 se toimi tärkeänä satamana rautamalmilähetyksinä Saksaan.  Yksittäisissä taistelluissa norjalaiset menestyivät ja olivat sitkeitä, mutta kokonaistasolla sotavoimat olivat huonosti johdetut.      Norjalaisilla oli melko hyvä aseistus ja miesmäärä torjumaan natsien hyökkäystä. Se miksi maa ei ollut riittävä valmis kohtamaan natseja, johtui suurelta osin Englannin, Churchhillin vankasta uskosta, että Hitler ei uskalla meritse hyökätä maahan. Oilihan Englanti mahtava merivoimavaltio.     Jälkeen päin voidaan sanoa Ruotsin toimineen tiiviissä yhteistyössä Natsi Saksan kansa. Se vei Saksaan monia pien

     Tällä hetkellä EU:ssa on menossa henki, että kukin maa etsii omat ratkaisunsa vaikkapa rakentamalla aitoja ympärilleen.      Ainut puoliturvallinen tie Lähi-Idästä Eurooppaan käy Kreikan ja Turkin kautta. Välimereen on hukkunut tänä vuonna yli 2000 ihmistä. Vakava ongelma on, miten Turkki tulevaisuudessa pysäyttää pakolaisvirran, vaikka saakin tähän EU:lta rahaa. Erottamaton Erdoganin voi silti sulkea halutessaan pakotien. Venäjä on myös arvaamaton lenkki pakolaiskysymyksessä.      Kahden itsetietoisen päämiehen Putinin ja Erdoganin välinen viileys lisää entisestään konfliktin monisäikeisyyttä ja asettaa koetukselle EU:n yhtenäisyyden.      Syyrialaisilla ei ole muuta pakoreittiä EU:un kuin mennä Turkin läpi Eurooppaan. Libanonin ja Turkin leirit ovat kuitenkin jo täynnä pakolaisia. Turkki-Balkan-akseli on kuitenkin ainut ja looginen reitti Eurooppaan. Venäjän iskuista Syyriaan isisin kimppuun ei tiedä kukaan mitään varmaa. Voi olla, että se on Venäjän yksi tapa heikentää EU:n

     Kansalaisen silmin maailmanpolitiikan johtaminen näytti melkein naurettavalta Helsingissä. Herneen palot ja mansikat olivat suurin menestysaskel ja senkin keksi viimetingassa harjoittelijatyttö ulkoministeriöstä. Onneksi olkoon.       Herrojen tulo tapahtui meluisasti hävittäjä ja jättilentokoneiden jyrätessä taloni yli niin, että meluarvot varmaankin kohosivat sataan desibeliin helisyttäen vaarallisesti huonosti kiinnitettyjä ikkuna ruutujani.      Tämän jälkeen ensimmäisessä näytöksessä kaksi maailmanjohtajaa istui tv—lähetystuoleissaan ilmeinään tekaistu varmuus kummankin kaikkivoipaisuudesta.      Kaksituntinen neuvottelu ilmeisesti käytiin, mutta suuri yleisö ei tiennyt eikä tiedä vieläkään mitä siellä tapahtui. Voi olla, että Tramp otti päiväunet ja Putin vei voimaharjoitteluohjelmansa läpi.      Tiedotustilaisuuteen tultaessa Putin kävely muistutti painimestarin väijyvää askellusta. Tramp tallusteli hitaasti paikalleen kuin unilta herännyt karhu, mutta suorana kui