Kansalaisen silmin maailmanpolitiikan johtaminen näytti melkein
naurettavalta Helsingissä. Herneen palot ja mansikat olivat suurin
menestysaskel ja senkin keksi viimetingassa harjoittelijatyttö ulkoministeriöstä.
Onneksi olkoon.
Herrojen tulo tapahtui meluisasti hävittäjä ja jättilentokoneiden
jyrätessä taloni yli niin, että meluarvot varmaankin kohosivat sataan desibeliin
helisyttäen vaarallisesti huonosti kiinnitettyjä ikkuna ruutujani.
Tämän jälkeen ensimmäisessä näytöksessä kaksi maailmanjohtajaa
istui tv—lähetystuoleissaan ilmeinään tekaistu varmuus kummankin
kaikkivoipaisuudesta.
Kaksituntinen neuvottelu ilmeisesti käytiin, mutta suuri
yleisö ei tiennyt eikä tiedä vieläkään mitä siellä tapahtui. Voi olla, että Tramp
otti päiväunet ja Putin vei voimaharjoitteluohjelmansa läpi.
Tiedotustilaisuuteen tultaessa Putin kävely muistutti
painimestarin väijyvää askellusta. Tramp tallusteli hitaasti paikalleen kuin
unilta herännyt karhu, mutta suorana kuin seiväs, mikä näytti koomisen hätkähdyttävältä.
Kättely oli jäniksen käpäläotteella tehty luikahdus kummakin
vain ojentaessa kätenä tosiaan kohti ilman sympatiaa ja eloisuutta.
Tramp puhui kuin olisi ollut vaalitilaisuutensa rääppiäisissä
ilman intoa ja sanoma, joka kuitenkin kääntyi sisällöttömyydestään suureksi uutiseksi
kotimaassa. Hänen olisi pitänyt kovistella toisen pukarin sekaantumisesta
toisen osapuolen vaaleihin vallasta, mikä tietenkin tässä valta kontekstissa
olisi ollut mahdotonta, koska näennäisystävyys olisi saanut särön.
Putin puhui kokonaistasolla niin kuin kahdenkymmenen vuoden kehityksellä
rakennettu robotti vailla yhteyttä maailman nykyhetken ongelmiin.
Koneiden noustessa ilmaan media alkoi pohtia mitä tapahtui. Se
huomasi hetken päästä, ettei mitään, kunnes herkkäkuuloisemmat havaitsivat vaikuttamisen
Yhdysvaltojen äänestykseen jääneenkin käsittelemättä. Se nosti porun, joka
laantui päivässä kaikilla mantereilla.
Suomalaisille tässä oli suuri opetus. Kaikki kokoukset ja
neuvottelut täytyy pitää verhojen takana salassa jälkeenpäin kenellekään mitään
sanomatta. Tätä korosti muutama päivä sitten myös nobelisti Bengt Holmström.
Sipilän hallitus on jo tämän oppinut, mutta sadoilla alan koulutusseminaareilla
tässä on vielä suuri sarka kyntämättä.
Kokonaisuudessaan suuri tapahtuma kadunvarsijoukkoinen sai
meidät suomalaiset näkemään, kuinka meitä suomalaisia ja siinä samalla kaikkia
kansakuntia ylimmällä tasolla johdetaan ohi kaikkien johtamista käsittelevien
oppikirjojen.
Jäikin kaipaamaan ylintä poliittista johtamista käsittelevää
oppikirjaa. Varmaankin kohta ilmestyykin julkisuuteen sellainen.
Kommentit
Lähetä kommentti