Siirry pääsisältöön


2211.Trumpin ja Putinin tapaaminen oli meille suomalaisille suuri opetus


     Kansalaisen silmin maailmanpolitiikan johtaminen näytti melkein naurettavalta Helsingissä. Herneen palot ja mansikat olivat suurin menestysaskel ja senkin keksi viimetingassa harjoittelijatyttö ulkoministeriöstä. Onneksi olkoon.
      Herrojen tulo tapahtui meluisasti hävittäjä ja jättilentokoneiden jyrätessä taloni yli niin, että meluarvot varmaankin kohosivat sataan desibeliin helisyttäen vaarallisesti huonosti kiinnitettyjä ikkuna ruutujani.
     Tämän jälkeen ensimmäisessä näytöksessä kaksi maailmanjohtajaa istui tv—lähetystuoleissaan ilmeinään tekaistu varmuus kummankin kaikkivoipaisuudesta.
     Kaksituntinen neuvottelu ilmeisesti käytiin, mutta suuri yleisö ei tiennyt eikä tiedä vieläkään mitä siellä tapahtui. Voi olla, että Tramp otti päiväunet ja Putin vei voimaharjoitteluohjelmansa läpi.
     Tiedotustilaisuuteen tultaessa Putin kävely muistutti painimestarin väijyvää askellusta. Tramp tallusteli hitaasti paikalleen kuin unilta herännyt karhu, mutta suorana kuin seiväs, mikä näytti koomisen hätkähdyttävältä.
     Kättely oli jäniksen käpäläotteella tehty luikahdus kummakin vain ojentaessa kätenä tosiaan kohti ilman sympatiaa ja eloisuutta.
     Tramp puhui kuin olisi ollut vaalitilaisuutensa rääppiäisissä ilman intoa ja sanoma, joka kuitenkin kääntyi sisällöttömyydestään suureksi uutiseksi kotimaassa. Hänen olisi pitänyt kovistella toisen pukarin sekaantumisesta toisen osapuolen vaaleihin vallasta, mikä tietenkin tässä valta kontekstissa olisi ollut mahdotonta, koska näennäisystävyys olisi saanut särön.
     Putin puhui kokonaistasolla niin kuin kahdenkymmenen vuoden kehityksellä rakennettu robotti vailla yhteyttä maailman nykyhetken ongelmiin.
     Koneiden noustessa ilmaan media alkoi pohtia mitä tapahtui. Se huomasi hetken päästä, ettei mitään, kunnes herkkäkuuloisemmat havaitsivat vaikuttamisen Yhdysvaltojen äänestykseen jääneenkin käsittelemättä. Se nosti porun, joka laantui päivässä kaikilla mantereilla.
     Suomalaisille tässä oli suuri opetus. Kaikki kokoukset ja neuvottelut täytyy pitää verhojen takana salassa jälkeenpäin kenellekään mitään sanomatta. Tätä korosti muutama päivä sitten myös nobelisti Bengt Holmström. Sipilän hallitus on jo tämän oppinut, mutta sadoilla alan koulutusseminaareilla tässä on vielä suuri sarka kyntämättä.
     Kokonaisuudessaan suuri tapahtuma kadunvarsijoukkoinen sai meidät suomalaiset näkemään, kuinka meitä suomalaisia ja siinä samalla kaikkia kansakuntia ylimmällä tasolla johdetaan ohi kaikkien johtamista käsittelevien oppikirjojen.
     Jäikin kaipaamaan ylintä poliittista johtamista käsittelevää oppikirjaa. Varmaankin kohta ilmestyykin julkisuuteen sellainen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3779. Ylen Jälkiviisaat iski Virkkuseen

Ylen Jälkiviisaat iski Saarikiven johdolla suoraan Suomen uuden komisario Virkkusen hänen kaikkiin oppimattomuutensa kohtiin, johon Perho virkkoi, ettei ole yhtä kohtaa vaan on tietämättömyyden saaristo, aivan kuin vankileirein saaristo. Kolmas tuntemattomaksi jäänyt jäsen väitti kiven kovaa, ettei ole kun Turun saaristo, koska muut saaret lantaan maapuolustusstrategisten syiden takia maan tasalle, myös Ahvenanmaa. Näin on presidentti linjannut hiljattain. Saarikivi oli erityisen halukas tuomaan T-Fordeja rapakon takaa tukemaan Virkkusen Suomen kiertuetta, koska näin kansalle luotaisiin kuva Virkkusen kärsivällisyydestä ja havainnollistettaisiin hänen kykynsä hahmottaa, mikä on traktori ja mikä panssarivaunu. Tässä viriäisi myös hänen teknologian osaamisensa taso, koska sadan metrin päästä opetettaisiin erottamaan, mikä on heinäseiväs ja mikä niittokone. Kolmas nainen oli hyvin huolissaan, jos Virkkunen väen väkisin haluasi matkusta Petsamon nikkeli kaivoksille, sillä olivathan ne alun...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *