Tällä hetkellä EU:ssa on menossa henki, että kukin maa etsii omat
ratkaisunsa vaikkapa rakentamalla aitoja ympärilleen.
Ainut puoliturvallinen tie Lähi-Idästä Eurooppaan käy Kreikan ja Turkin kautta. Välimereen on hukkunut tänä vuonna yli 2000 ihmistä. Vakava ongelma on, miten Turkki tulevaisuudessa pysäyttää pakolaisvirran, vaikka saakin tähän EU:lta rahaa. Erottamaton Erdoganin voi silti sulkea halutessaan pakotien. Venäjä on myös arvaamaton lenkki pakolaiskysymyksessä.
Kahden itsetietoisen päämiehen Putinin ja Erdoganin välinen viileys lisää entisestään konfliktin monisäikeisyyttä ja asettaa koetukselle EU:n yhtenäisyyden.
Syyrialaisilla ei ole muuta pakoreittiä EU:un kuin mennä Turkin läpi Eurooppaan. Libanonin ja Turkin leirit ovat kuitenkin jo täynnä pakolaisia. Turkki-Balkan-akseli on kuitenkin ainut ja looginen reitti Eurooppaan. Venäjän iskuista Syyriaan isisin kimppuun ei tiedä kukaan mitään varmaa. Voi olla, että se on Venäjän yksi tapa heikentää EU:n jo nyt rakoilevaa vakautta ja yhtenäisyyttä.
EU:lla on neljä pääinstrumenttia pakolaiskysymyksen hoitamiseksi: kiintiöpakolaiset, Dublinin sopimus, Schengenin sopimus ja ulkorajavalvonta. Nämä on kuitenkin päästetty toimimattomaan tilaan.
Kiintiöpakolaisjärjestelmä toimii pienissä mitoissa, mutta on kaatumassa taakanjaon epäonnistumiseen. Dublinin sääntö on enää vain historiaa, koska Saksa rikkoi sitä massiivisesti. Schengenin sopimus on uhattuna Dublinin säännön jäätyä kuolleeksi kirjaimeksi. Ulkorajavalvonta vuotaa kuin käyhän miehen verkko Kreikan ja Italian takia.
EU-maat näyttävät ratkaisevan ongelman piikkilangalla ja poliisin kovilla otteilla. Unkari ja Itävalta ovat jo aidanneet rajansa vuotokohdat. Tanskalla ja Ruotsilla on jo rajatarkastukset.
Realistisena ratkaisustrategiana voisi olla löytää kullekin osapuolelle riittävä motiivi päästä Lähi-Idän konfliktialueista ratkaisuun. Heikoimmat lenkit tässä ovat Venäjä ja Al-Assadin hallinto. Venäjä voisi tyytyä EU:n asettamien pakotteiden lieventämiseen. Itseään voittajana pitävä Al- Assadia ei tyydy alaviittikalifiittivalltion perustamiseen Välimeren rannalle, sillä hän pitää itseään voittajana terrorismin torjunnassa. Se idea on hiekkaan hukutettu.
Pakolaiskysymyksen ratkaisemisessa keskeisinä vaikuttajiksi jäävät jäljelle Erdogan ja Al-Assadin hallinto. Tämä on EU:n kannalta surkeaa, koska tässä ratkaisussa jouduttaisiin turvautumaan täynnä epätietoisuutta ja epävarmuutta oleviin toimijoihin.
Ainut keino, joka EU:lle jää, on pakolaiskeskusten perustaminen. Sen EU on jo aloittanut, mutta pidemmällä aikavälillä se on toimimaton keino.
Ainut puoliturvallinen tie Lähi-Idästä Eurooppaan käy Kreikan ja Turkin kautta. Välimereen on hukkunut tänä vuonna yli 2000 ihmistä. Vakava ongelma on, miten Turkki tulevaisuudessa pysäyttää pakolaisvirran, vaikka saakin tähän EU:lta rahaa. Erottamaton Erdoganin voi silti sulkea halutessaan pakotien. Venäjä on myös arvaamaton lenkki pakolaiskysymyksessä.
Kahden itsetietoisen päämiehen Putinin ja Erdoganin välinen viileys lisää entisestään konfliktin monisäikeisyyttä ja asettaa koetukselle EU:n yhtenäisyyden.
Syyrialaisilla ei ole muuta pakoreittiä EU:un kuin mennä Turkin läpi Eurooppaan. Libanonin ja Turkin leirit ovat kuitenkin jo täynnä pakolaisia. Turkki-Balkan-akseli on kuitenkin ainut ja looginen reitti Eurooppaan. Venäjän iskuista Syyriaan isisin kimppuun ei tiedä kukaan mitään varmaa. Voi olla, että se on Venäjän yksi tapa heikentää EU:n jo nyt rakoilevaa vakautta ja yhtenäisyyttä.
EU:lla on neljä pääinstrumenttia pakolaiskysymyksen hoitamiseksi: kiintiöpakolaiset, Dublinin sopimus, Schengenin sopimus ja ulkorajavalvonta. Nämä on kuitenkin päästetty toimimattomaan tilaan.
Kiintiöpakolaisjärjestelmä toimii pienissä mitoissa, mutta on kaatumassa taakanjaon epäonnistumiseen. Dublinin sääntö on enää vain historiaa, koska Saksa rikkoi sitä massiivisesti. Schengenin sopimus on uhattuna Dublinin säännön jäätyä kuolleeksi kirjaimeksi. Ulkorajavalvonta vuotaa kuin käyhän miehen verkko Kreikan ja Italian takia.
EU-maat näyttävät ratkaisevan ongelman piikkilangalla ja poliisin kovilla otteilla. Unkari ja Itävalta ovat jo aidanneet rajansa vuotokohdat. Tanskalla ja Ruotsilla on jo rajatarkastukset.
Realistisena ratkaisustrategiana voisi olla löytää kullekin osapuolelle riittävä motiivi päästä Lähi-Idän konfliktialueista ratkaisuun. Heikoimmat lenkit tässä ovat Venäjä ja Al-Assadin hallinto. Venäjä voisi tyytyä EU:n asettamien pakotteiden lieventämiseen. Itseään voittajana pitävä Al- Assadia ei tyydy alaviittikalifiittivalltion perustamiseen Välimeren rannalle, sillä hän pitää itseään voittajana terrorismin torjunnassa. Se idea on hiekkaan hukutettu.
Pakolaiskysymyksen ratkaisemisessa keskeisinä vaikuttajiksi jäävät jäljelle Erdogan ja Al-Assadin hallinto. Tämä on EU:n kannalta surkeaa, koska tässä ratkaisussa jouduttaisiin turvautumaan täynnä epätietoisuutta ja epävarmuutta oleviin toimijoihin.
Ainut keino, joka EU:lle jää, on pakolaiskeskusten perustaminen. Sen EU on jo aloittanut, mutta pidemmällä aikavälillä se on toimimaton keino.
Kommentit
Lähetä kommentti