Anteeksianto kuuluu jokaisen suuren uskonnon perusteisiin.
Monen meidän eettiseen koodistoon kuuluu myös anteeksiantaminen. Usea kokee
kuitenkin anteeksiannon olevan myös osin tapauskohtainen ratkaisu eikä ole
valmis antamaan anteeksi mitä tahansa.
Kun ihmiset pääsevät sopuun tai sovintoon asiasta, se ei välttämättä
sisällä anteeksiantoa. Asiasta ei kuitenkaan enää riidellä. Sovinto voi olla
kirjallinen. Sovittelu on Suomessa eräs tuomioistuintoimintaan vertautuva
joustava jutusta sopimisen muoto dokumentteineen.
Yleensä asiat annetaan anteeksi, kuin toinen osapuoli sitä
vilpittömästi pyytää. Vaikeuksia tulee, kun toiselle osapuolelle on aiheutunut
suuria menetyksiä. Jos vahingot ovat materiaalisia ja aiheuttaja osapuoli
korvaa ne, sovinto lienee helppo (tehdä anteeksiantoineen). Näissä tapauksissa,
jos toisen kunniaa on loukattu, anteeksianto voi olla vaikeaa. Se on vaikeaa,
koska kunnian loukkaus koetaan oman minän sisimpään syvästi loukkaavalla tavalla
puuttumisena. Kunnian loukkaus tulisi pyytää ja antaa anteeksi vilpittömässä tarkoituksessa,
koska se keventää kummankin osapuolen mieltä ja jopa elämän laatua. Jos toinen
on loukannut teollaan toisen terveyttä tahattomasti, anteeksiantaminen on
paikallaan. Jos teko on rikollinen tai muutoin tahallinen ratkaisu on aina
tapauskohtainen. Siihen vaikuttaa toisen vilpitön katuminen ja tekijän elämän
tavan muutos paremmaksi ihmiseksi.
Jos anteeksipyyntö on vain sanoja ilman tekoja, mikä tahansa
anteeksipyyntö voi osoittautua näennäispyynnöksi. Esimerkiksi jos valmentaja
nolaa pelaajan joukkueen edessä ja pudottaa lopullisesti vilttiketjuun tai
esimies tekee samankaltaista työntekijälle, anteeksianto on vaikeaa, vaikka
toinen sitä pyytää ja vilttiketjussa ja varastossa istuminen vain jatkuvat..
Parasta on lähteä varastosta muihin tehtäviin.
Lapsuudessa koettu tai tosiasiassa tapahtunut vääryys jopa
tutkimaton rikos on ehkä kaikkein vaikein paikka anteeksiannolle etenkin, jos
toisena osapuolena jompikumpi vanhempi tai molemmat. Sisarten kesken on
myöhemmin mahdollista keskustella hyvässä tai kohtuullisessa ilmapiirissä
suurin piirtein saman ikäisinä. Jonkinlainen sopu voidaan lähes aina saavuttaa.
Vanhemman tekemä yksittäinen ikävä teko on myös mahdollista
puhua puhki ja sopia ja antaa anteeksi. Jos on kyse vakavasta rikkeestä tai
rikesarjasta, joka kiistatta johtaa lapsen henkiseen tai fyysiseen vammaan siinä
määrin, että se vaurioittaa hänen koko elämänsä, anteeksianto ei ole aina
mahdollista, ehkä sopu on. Kun kyse on suunnitellusta ja pitkäaikaisesta
rikossarjasta ilman tuomioita, näitä tekoja lienee mahdotonta antaa anteeksi.
Tällöin on parasta kääntyä asiantuntijan puoleen, ettei vain pahenna omaa
tilannettaan. ”Suu voi antaa anteeksi, mutta sydän ei” on joillekin hyvä
ratkaisu tässä. Vanhemman kuoleman jälkeen voi puhua suunsa puhtaaksi tavalla
tai toisella.
Perintöasioihin liittyy usein ristiriitoja, joissa
loukkaannutaan ja koetaan, että ominta sisintä raastetaan eikä anteeksiantoa
ole mahdollista antaa hyvinkin mitättömältä tuntuvassa asiassa. On anteeksi antamattomia
perintötapauksia, joiden kohteena on jokin fyysinen kappale kuten maljakko,
peili patsas, jne. Saatetaan sanoa, että äiti oli luvannut maljakon minulle.
Tästä toinen voi kimpaantua niin että välit on poikki. Tilanne saattaa olla
ulkopuolisesta koominen ja niin paha, kun ennen veljen vierailua sisar kerää
tietyt (arvo) esineet pois veljen silmistä. Välit voivat kärjistyä niin
huonoiksi, että anteeksiannon edellytyksenä on koko perinnön jaon uudelleen
tekeminen, mikä käytännössä on usein mahdotonta.
Yleisenä sääntönä itselle kanttaa pitää, että pyytää mahdollisimman
nopeasti anteeksi ja antaa myös toiselle anteeksi. Sitä ei tarvitse tehdä vain
hyvien tapojen ja korrektin käyttäytymiskoodiston tähden vaan helpottamaan omaa
ja pyytäjän elämää ja parantamaan mielenrauhaa.
Kommentit
Lähetä kommentti