Ehkä monet vielä muistavat rautakanki selkäisen pääsihteeri Juri Andropovin 1983. Käydessään Itä-Saksassa hän näki, miten ihmisten arjessaan tarvitsemia kulutushyödykkeitä löytyi kaupan kuin kaupan hyllyiltä.  Andropovin piti olla nopea, koska KGB:n suojissa vietiin kovaa vauhtia maan öljyä, kaasua, alumiinia, kuparia ja muita raaka-aineita länteen. Ei niitä noin vain voitu viedä ja myydä. Vähimmäisvaatimuksena oli luoda ulkomailla asuvien luotettavien veljien verkko, jonka jäsenet vakio lomakkeella ja allekirjoituksellaan vannoivat pitävänsä myynnistä sadut varat tallessa ja olivat valmiit luovuttamaan ne KGB:n käyttöön. Tämä oli ensimmäinen steppi ryöstää maa. Toinen askel oli alkaa myydä (ottaa) valtion laitoksia ensin KGB haltuun ja myöhemmin myydä niistä osa luotettavien eurooppalaisten finanssilaitoksien kautta Euroopan suuryrityksille, kuten Fiatille, Olivetille ja Siemensille. Tästä meni taas osa luottoveljille. Ulkonäkö voi joskus pettää. Tämä koski mitä suurimmassa määr...