Putinin siirtyessä sota-alueiden pommittamisesta mielestään nerokkaampaan keinoon siviilikohteiden murjomiseen, hän samalla muovaa omaa kohtaoloaan eläkläisdatšalla asumisesta pelokkaan pakolaissiirtolaisen värisevään haamun värjöttelyyn. Ei edes pääsihteeri Nikita Hrustsov, joka Stalingradin sotakomisarina ammututti kymmeniä tuhansia puolueen mukaan laiskasti sotineita arojen miehiä, ei menettänyt päätään 1950-luvun puhdistuksissa. Nyt on toisin. Vaikka ajat erilaiset, samat rahan ja vallanhimon riivaamat iänikuiset voimat ajavat polotrikit ja heidän satraappinsa pettävien bisneskilpien alle suojaan. Vaikka sota käydään vanhoin menetelmin raukkamaisella tykistöllä ja pelonsekaisilla panssareilla, modernin sodan kuva ja otokset näkyvät päivittäisillä näyttöruuduilla yötä päivää. Näiden vaikutukset tavalliseen kansaan ovat suuremmat kuin pommien kuopat. Ne muodostavat ihmisten sisimpään sytykkeitä aikapommeiksi, jotka kerran vielä räjähtävät oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Täs...