Krista Kiuru on selvästi Sanna Marinia sopivampi kriisijohtajaksi. Tähän johtopäätöksen tulee heidän julkisen esiintymisensä perusteella. Kumpi on parempi johtaja, on vaikeampi kysymys? Ilta-Sanomien suuri toimittaja Päivi Laaka päivitteli 30.11, mihin suuri johtaja Marin katosi ja kysyi, mitä pääministeri pelkää. Moinen kirjoittelu on pelkkää iltapäivälehtien kamaa. Johtamisteoriat ovat pullollaan, jos minkinlaista johtamisjargonia. Mutta esimerkiksi Suomen sodista on todellisia kokemuksia kriisijohtajista. Marski oli pelkkä keulakuva seremonia mestarina, jonka takana oli rautainen ammattilainen neljän tähden kenraali Airo. Samaa kaliiperia oli kenraali Talvela, joka hyökkäili omavaltaisesi ja omin pohjalaisjoukoin Aunukseen jo1920-luvulla. Hän kaavaili hurmoksessaan Kuolan niemimaan liitämistä Suomeen. Vaikeaa tietää, mitä hallituksen takahuoneissa tapahtuu, mutta mitään merkkejä johtamisen karkuruudesta ei ole havaittavissa. Päinvastoin hallituksessamme näyttää olevan hyvä tasapai...

Oliko Juha Sipilä pääministerinä kriisijohtaja? Ei ollut. Hänen ensi maneerinsa olivat suoraan kriisijohtajan oppikirjasta, mutta todellinen kriisi puuttui. Johtamisen teorioita on vuosikymmeniä höylätty yhä fiineimmäksi, ettei jäljellä ole muuta kuin runko ja lastukasa. Tämä on ymmärrettävää, koska jokaisen sukupolven on itse löydettävä oma tapaa johtaa. Tartutaan tässä kiinni yhteen ehkä hiukan vähemmälle esillä jääneeseen kriisijohtamiseen. Meneillään oleva EU-apupaketin käsittely eduskunnassa ei sovellu esimerkiksi kriisijohtamisesta sen saamaan viivytys taktiikan takia, mikä päinvastoin edustaa sarjaa ”me pojat käytetään samaa harjaa”. Onneksi Halla-ahon porukka huomasi puhemaratonin neljäntenä päivänä, että sirkushevoset alkoivat syödä areenalta katsojina etäiset haamut nyökyttelemässä. Hän myös tajusi, että maine, joka oli saavutettu ansaitsematta, oltiin menettämässä turhan takia. Tämän on puoluejohdon kauhea dilemma. Kriisiä ei siis tullut. Historialla on näytettävänä meil...

     Useimmiten johtaminen ammattina käytännössä merkitsee johtajan titteliä eikä johtamista työnä. Miksi se näin tulkitaan, johtuu johtamistyön monitasoisuudesta ja johtamiselta vaadittavien eri piirteiden erilaista painottumista eri tyyppisissä johtamistehtävissä. Tästä on seurannut johtamisoppien kirjon runsaus ja kirjojen moninaisuus.      Johtamiskirjoja ja oppaita onkin niin runsaasti, että joka sanoo lukeneensa ne kaikki, joko muistaa väärin tai puhuu totuuden vierestä. Alan yliopistoilla ja korkeakouluilla on tietenkin intressinsä ohjelmissaan tuoda esille omat näkemyksensä uusimmista johtamiskulttuureista ja –teorioista.. Tämä kuluu kehityksen yleiseen evoluutioon.      Suurena ongelmana vain on, että tehokkaalle johtamiselle ei ole onnistuttu kehittämään mitään vaikuttavaa suurta oivallusta (padigma) tai yhteisiä periaatteita, joita noudattamalle johtajaksi opiskelija tai johtaja saavuttaisi hyvän tai jopa laadukkaan johtamistason...