Edunvalvojan käsikirja on asetettu tiukat ja kattavat ohjeet edunvalvojalle, mutta kapulakielellä ( http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75339/OMSO_32_2016_Kasikirja.pdf ) . Se on tuhti viranomaistuote. Sitä noudattaminen vaatii perehtymistä ja osaamista, lähes pääkirjanpitäjän osaamistasoa. Osin vaativuus on pohjimmiltaan näennäistä, kapulakielen tuomaa monimutkaisuutta, mutta käsikirja pelaa ja estää tehokkaasti väärinkäytöksiä. Mutta edistääkö se aina käytännössä ko lain ja ohjeiden edellyttämää valvottavan etua, on eri asia.      Ohjeessa pistää silmään yksityiskohta, että ensi tappamisessa valvottajan kanssa, valvojan pitää omaisuus määrittää ja arvostaa. Ei siis arvottaa. On myös kummastuttavaa, että ohje painottuu kokonaisuudessaan valvojan ja valvojan kanssa käymiseen ja neuvotteluun, vaikka valvoja ei ehdi tavata valvottavaansa lainkaan suuren valvottavien määrän takia. Yhdellä edunvalvojalla voi olla 240 valvotta...

      Edunvalvojasta päättää käräjäoikeus tai maistraatti. Valvojana voi toimia myös lähisukulainen tai jos tarvittava edunvaloja puuttuu, sen voi valtion oikeusaputoimisto antaa yhdistyksen tai yrityksen tehtäväksi. Edunvalvojan ei tarvitse kertoa toimistaan muulle kuin maistraatille.      Tässä piilee väärinkäytöksien mahdollisuus ja  todistettavasti näin on myös tapahtunut.      Erityisesti dementikot ovat vaaravyöhykkeessä. Esimerkki valaiskoon tilannetta.      Eräässä nimeltä mainitsemattomassa pääkaupunkilaisessa dementikkojen hoitokodissa asukkailta oli houkuteltu valtakirja hoitokodin käyttää heidän tilejään. Eräs potilas oli ollut ennen hoitokotiin joutumista lähes lääkkeetön, mutta hoitokodissa kuukausittainen lääkelasku nousi lähes tuhanteen euroon. Kävi ilmi, että edunvalvojan toimi hoitokodin lähipiiriin kuuluva henkilö. Hoitokodilla oli oma kotilääkäri, joka hyvän p...