Einari Kuikkalainen availi raksan lepotilassa salkkuaan kaivellen esiin voipaperiin käärittyjä eväitään. Ylellisen leiman välipalalle antoi vaimon aamulla paistama kananmuna kaksikerroksisen leipäannoksen välissä. Mies porukan sanailun hyttysessä taustalla kuuluvaksi betonimyllyn edestakaiseksi kurahteluksi Einari luki käteensä ilmestyneestä lehdestä ääneen jonkun suuren herran nimityksestä työelämäprofessoriksi. -Millä eväillä noita nimityksiä tehdään, kun ei ole sattunut kohdelle, vaikka 50 vuotta on tullut rymyttyä näillä lauteilla, virkkoi Einari. Kun sanat eivät saaneet vastakaikua Einari löi vettä myllyyn. -Ainakin puolikymmentä uutta professuuria on jo nimitetty, eikä loppua näy.   -Milloin tulee meidän vuoro? -Se tulee silloin,   kun voimaksi etsii sinulle hautapaikkaa, virkkoi laudoittaja.  

Ylen aamu tv:ssä työelämäprofessori Laura Saarikoski ja sosiaaliantropologi Susanna Dahlgren toivat esiin Gazan ihmisten kurjuuden ja hädän. Ruoka jaetaan jakelupisteissä, joihin ryntäävä ihmispaljous tallaa itsensä maahan Israelin sotilaiden ampuessa sattumanvaraisesi hakijoita sinne tänne. Kyse on silmiemme edessä tapahtuvasta kansamurhasta. Yhdysvallat ja muut länsimaat katsovat tätä Atlantin valtamerta ihaillen ja purjehdus- ja surffaussäästä unelmoiden. Gazalaiset saavat heidän mukaansa elää 24/7 ruokaa ja suojaa etsien ilman toivoa paremmasta. Ukrainaan suhtauttamien on toinen, vaikka kyse on Venäjän laittomasta interventiosta maahan. Maata autetaan miljardeilla euroilla. Tässä näyttää pätevän pohjoisnapapiirin sääntö: mitä lähempänä pohjoista olet, sitä turvatumpi olet.