Päässäni ei soinut hilpeä helinä, vaan monenlaiset ajatukset rasittivat aivotoimintaani. Nyt oli aika toteuttaa ylijohtajan kanssa pohtimani organisaatiomuutos. Se perustui osaston jakamiseen neljään samanlaiseen toimistoon, joista jokainen käsittelisi ilmoituksen alusta loppuun. Tällöin toimistoille voitiin asettaa tavoitteet ja niitä pystyttiin vertaamaan keskenään.      Mutta kuka uudistuksen toteutti? Pitäisikö minun alkaa johtaa toimintaa? Tähän eivät valtuuteni riittäneet ja vaikka riittäisivät, linjajohtajat eivät sitoutuisi muutoksiin. Eipä silti, eivät he nytkään sitoutuneet. Jos nykyistä asemaani vahvistettaisiin, se varmasti käsitettäisiin väärin ja tuloksena olisi vain suurempi muutosvastarinta. Eikö auttanut muu kuin antaa nykyisen kehityksen jatkua? Muutaman kuulauden kuluttua tulisi niin suuri kriisi, joka johtaisi todellisiin muutoksiin. Saattoi tietysti olla, että kauppa- ja teollisuusministeriö tätä toivoikin.

Toimistossa vallitsi tulevan organisaatiomuutoksen sävyttämä kaaos jokaisen näytellessä tekevänsä töitä. Kaikki viran ja toimet oli julistettu avoimiksi ja niinpä kaikki luulivat hakevansa toistensa virkoja. Olotila oli surrealistisen irrallinen ja höllentynyt. Kaikkea tapahtui, mutta mitään ei saatu aikaan. Tämä sopi minulle kuin tehtaalle pilli. Menin yhteen laatikoita ja pöytiä täynnä olevaan huoneeseen ja aloin lukea urakalla matematiikan lopputenttini. Muutaman viikon sain olla rauhassa, ja ovella silloin tällöin kurkkivat luulivat minut tekevän Taasianjoen virtaamalaskelmia. Ilo oli loppua lyhyeen talousosaston päällikön löytäessä minut tarkastusmatkallaan nenä kirjassa kiinni ja kysyessä: ”Mitä mies puuhaa?” Päähäni välähti valehdella kylmästi tekeväni Päijänne-tunnelin massalaskelmia. Vienon hymyn kareen välähtäessä huulillaan päällikkö poistui tikuttavin askelin jättäen oven auki kolisevaan käytävään. Tämä jälkeen kukaan häirinnyt minua lainkaan, vaan paransin ta...

     Viisikymmentä luvulla sotien jälkeen kaikki eurooppalaiset tahtoivat käyttäytyä kunnolla. Sama tulee mieleen kuunnellessa poliitikkojen sanoja ja katsellessa heidän toimintaansa kansainvälistä kuuluisuutta nauttivan sote-sopan ympärillä. Vaikka Jonkka varoitti törmäyksistä perustuslain kanssa, johtavat poliitikot käyttäytyvät kuin mitään ei olisi sanottu.      Jonkka on sen tyylin persoona, että hän ei paljon julkisuudessa arvostele politiikkoja, mutta päivän uutisissa on hän sanoo suorat sanat: kaikki oli tiedossa etukäteen.      Mistä saattoi johtua politiikkojen huonokuuloisuus? Yksi syy voi olla, että he pitivät perustuslakiavaliokunnan jäseniä ikään kuin toveripolitiikkoina, he auttaisivat miestä mäessä. Tai he olettivat valiokunnasta tulevan ohjeita miten toimia. Tai on suunnitelma B. Tai ei niin väliä, asia järjestyy jotenkin.. Tai tässä on menossa näytelmä.      Päivän HS:n mukaan yksi vaihtoehto on, ...

Päässäni ei soinut hilpeä helinä, vaan monenlaiset ajatukset rasittivat aivotoimintaani. Nyt oli aika toteuttaa Wilderin ja Koikkalaisen kanssa pohtimamme organisaatiomuutos. Se perustui osaston jakamiseen neljään samanlaiseen toimistoon, joista jokainen käsittelisi ilmoituksen alusta loppuun. Tällöin toimistoille voitiin asettaa tavoitteet ja niitä pystyttiin vertaamaan keskenään. Kuka uudistuksen toteutti? Pitäisikö minun alkaa johtaa toimintaa? Tähän eivät valtuuteni riittäneet ja vaikka riittäisivät, linjajohtajat eivät sitoutuisi muutoksiin. Eipä silti, eivät he nytkään sitoutuneet. Jos nykyistä asemaani vahvistettaisiin, se varmasti käsitettäisiin väärin ja tuloksena olisi vain suurempi muutosvastarinta. Eikö auttanut muu kuin antaa nykyisen kehityksen jatkua? Muutaman kuulauden kuluttua tulisi niin suuri kriisi, joka johtaisi todellisiin muutoksiin. Saattoi tietysti olla, että kauppa- ja teollisuusministeriö tätä toivoikin. Täytyi myöntää, että tällaiset pohdinnat olivat ...

Tulospalkkio, kannustepalkka, bonus. Termejäkö vain? Jos halutaan fiinistellä tulospalkkio on palkitsemista hyvästä tuloksesta. Kannustepalkka voi tarkoittaa yrityksen siirtymistä kokonaisuudessaan kannustavaan palkisemiseen. Bonus on lähinnä henkilökohtaista palkitsemista. Niin se tarina. Kaupparekisteri oli aikoinaan melkoisessa pulassa käsittelyaikojen ollessa jopa  kahdeksan kuukautta. Asiakkaat valittivat jatkuvasti. Ilman kiirehtimisjärjestelmää rekisterin olisi hukka perinyt. Mutta eihän ruuhka pienene, jos välistä vedetään kiirehdityt. Laarin pohjalla ilmoitukset eivät liiku juuri lainkaan. Pulasta pääsemiseksi laadittiin organisaatiomuutos. Rekisteri jaettiin neljään samankaltaiseen ryhmään, joille soviteltiin yhtä suuret tulostavoitteet, esimerkiksi 2300 rekisteriin vientiä kuukaudessa. Tämä keino puri. Ruuhka purkaantui. Tässä voidaan nähdä neljä opetusta. Ensiksi ongelma oli asiakkaalle näkyvässä tuloksessa. Asiakkaalle oli tärkeää, että käsittelyaika oli lyh...

Jos kuulet lauseen lopussa lisäyksen:  "mutta se ei saa olla myöskään nimityksen este", voit olla varmaa, että sanat putosivat poliitikon suusta. Kyllä sen pitäisi olla joskus myös nimityuksen este. Oteaan esimerkiksi normitapaus, ei räikein, mutta selvästi jäsenkirjaa vaativa syystä jota ei tiedetä. Olkoon kyse ministriön toimistopäälliköstä. Kansliapäällikkö perustaa toimistopäällikön johdolla työryhmän, jonka  tarkoituksena on  tehdä esitys ministeriön alaisen viraston organisaation muutoksesta. Hanke etenee vaihoehtoineen projektin päätöskokoukseen asti. Yhtäkkiä projektin esitykseen pulpahtaa outo vaihtoehto, jossa perustetaan uusi väliporras viraston piiriorganisaatioon. Tämä ratkaisu on teoreettissti joten kuten perusteltavissa, mutta muun ryhmän mielestä se on turha  lisäten vain byrokratiaa. Tämä  poliittisen toimistopäällikkön ehdotus toteutetaan. Samainen toimistopäälikkö nimitetään puoluetta lähellä olevan säätiön tilintarkastajaki, vailla tilint...