1491. Jos väärinkäytöstä ei löy, keksikää se

Toimistossa vallitsi tulevan organisaatiomuutoksen sävyttämä kaaos jokaisen näytellessä tekevänsä töitä. Kaikki viran ja toimet oli julistettu avoimiksi ja niinpä kaikki luulivat hakevansa toistensa virkoja. Olotila oli surrealistisen irrallinen ja höllentynyt. Kaikkea tapahtui, mutta mitään ei saatu aikaan.

Tämä sopi minulle kuin tehtaalle pilli. Menin yhteen laatikoita ja pöytiä täynnä olevaan huoneeseen ja aloin lukea urakalla matematiikan lopputenttini. Muutaman viikon sain olla rauhassa, ja ovella silloin tällöin kurkkivat luulivat minut tekevän Taasianjoen virtaamalaskelmia.

Ilo oli loppua lyhyeen talousosaston päällikön löytäessä minut tarkastusmatkallaan nenä kirjassa kiinni ja kysyessä: ”Mitä mies puuhaa?” Päähäni välähti valehdella kylmästi tekeväni Päijänne-tunnelin massalaskelmia. Vienon hymyn kareen välähtäessä huulillaan päällikkö poistui tikuttavin askelin jättäen oven auki kolisevaan käytävään.

Tämä jälkeen kukaan häirinnyt minua lainkaan, vaan paransin tahtiani huoneeni uumenissa, vaikka yli-insinööri käski lopettaa lukutouhuni. Se nimittäin oli jo yleisessä tiedossa ja keskustelun aiheen ruokalassa. Vastatessani yli-insinöörille teekkareiden tekevän täällä kovalla palkalla diplomitöitään mies hieroi otsaansa ja sanoi jotain siihen suuntaan, että antaa olla. Tunsin olevani vahvoilla miehen suhteen, sillä miehen lukitussa perähuoneessa oli käynyt koko toimistossa työskentelyni ajan toisen osaston hyvännäköisiä naisia tekemässä vaikka mitä – olin tästä vähän katkera miehelle.

Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012