1498. Ministeri 60-lukulaisensa modernistina

     1960-luvulla elokuvaa ravisteli modernismin aalto Itä-Euroopasta, Britannian, Intian, Japanin ja Brasilian kautta Yhdysvaloihin saakka. Uskottiin, että luovalla kameratyöskentelyllä voidaan rakentaa sisällön ydin. Syntyi kuitenkin vain modernismi itsensä takia.

    1970- luku tuuppasikin kameran takaisin palvelijan rooliin. Siitä alkoi käsikirjoitusvetoinen laatuelokuvien rynnäkkö.

     Lukiessa Talouselämä-lehdestä 9/2015 Sanni Grahn-Laasosen ja Olli-Pekka Heinosen juttua julkishallinnon kehittämisestä tuli mieleen 60-luvun kameratyöskentely, hajanaisia mielikuvia ilman sisältöä.

     Kirjoittajien sloganit ”Muutos ei synny käskemällä, ”Julkisen hallinnon pitää siirtyä kansalaisten kanssa samalle puolelle tiskiä”, jne ovat vain vanhoja kamerakuvia. Grahn-Laasosen hallintomodernismi poikkeaa kuitenkin vaarallisesti 60-lukulaisesta modernismista siinä, että Grahn-Laasosen opit tarjotaan median välityksellä koko yhteiskunnalle.

     Alakommenttina voidaan vielä mainita, että Grahn-Laasosen ja Heinosen peräänkuuluttama kansalaisen tarpeista lähtevä digitalisointi on tyssännyt julkisen sektorin ict:n hajaannukseen. Hajaannus on seurasta siitä, kun kirjoittajien oma kansanliike, kokoomus purki yhtäkkiä valtion ict:n sääntelyn ja avasi sen kilpailulle. Seurasi 10 miljardien eurojen harharetki. Nyt ict:n käsistä karanneita päitä ollaan kiireellä kokoamassa yhteen.

     Kehittämisprojekteja ei voi korvata spontaaneilla kokeiluilla, kuten kirjoittavat antavat ymmärtää. ”Kansalaiset ovat tarpeidensa parhaita asiantuntijoita” kuuluu sarjaan ”kamera kiertää”.

     Kun Grahn-Laasoselle näyttää kertyvän tavallista nopeammin kokemusta julkisen hallinnon johtamisesta, olisi odottanut häneltä syvällisempiä näkemyksiä siitä.