Niukasti julkisuuteen kantautuneiden tietojen mukaan Eduskunnan lisärakennukseen oltaisiin perustamassa ylellinen huoneisto monipuolista iloitsemista varten (Waltari: Sinuhe Egyptiläinen). Huoneisto varataan asianomaisten käyttöön listavarauksen perusteella. Pääsihteeri on ilmoittanut, että kannattaa tehdä varaus hyvissä ajoin ennen syysistuntokauden alkamista, sillä kysyntä on hirmuinen. Samainen pääsihteeri on kertonut, että Eduskunnan alainen Rahapaja on jo painattanut meteliaihiosta kolikkoon kolmenlaisia prenikoita. Ensimmäinen on normikäyttäjälle, joka uuvuttavien istuntojen lomassa käy virkistäytymässä huoneessa.   Toisessa prenikassa on hennot vitjat, jotka luovat pidättyväistä, mutta selkeää viestiä omistajansa vihkiytymiselle asiaansa. Kolmas muistuttaa jo kenraalin ruusuketta, jota ei hevin luovuteta kenellekään. Pääsihteeri ei pyynnöistä huolimaata valottanut asiaa tämän enempää.    

Turvallisuusjohtaja Jukka Savola luuli kommunikointiaan pääsihteeri Maija-Leena Paavolan kanssa keskusteluksi eikä irtisanomiseksi. Savolalle varmaan sillä hetkellä tuli mieleen, että olisi hyvä tuntea Paavolan ajatusmaailma. Niin vain kävi, että miehelle napasahti loparit otettuaan työnantajan kameralla kuvia kadun häiriötilanteesta. Siinä kadun kulkija tönäisi, eräiden tulkintojen mukaan läpsäisi Sipilää. Kuva kadun liikenteestä yksittäistapauksena osoittaa, kuinka hyvin eduskunta on varautunut ulkoisiin uhkiin. Ei auta. Kilometritehdas odottaa turvamiestä. Kansliatoimikunnan päätöksessä perustellaan lopareita mm, että kaikki turvallisuuteen liittyvä materiaali on pidettävä salassa. Näin on, mutta miten se Saviolaan tapaukseen liittyy? Kuva ei voi olla salainen, koska kuka tahansa kansalainen voi eduskuntatalon portailta, miksei myös yläkerran yläkerran ikkunoista ottaa kuvia kadun vilskeestä. Paavolan perusteluista voidaan johtaa, että kaikki kameralla tai videolaiteella otetut ka...

      Ei valinta mennyt niin siististi kuin päältä päin vaikuttaa. Poliittista peliä käytiin loppuun asti etenkin keskustan perussuomalaisten kandidaattien vaihdellessa loppuun asti.      Prosessin suurin kummajainen oli supon johtaja Pelttarin suuri äänimäärä loppuäänestyksessä. Hän sai peräti 46 kannattajaa suuressa salissa.      Ei voi olla kysymättä, miksi kokoomus ja RKP olivat ajamassa jo toista kertaa kovan luokan kontrolliorganisaation johtajaa tähän virkaan. Emme sentään enää elä 30- ja 40-luvun luvun lopun yövartijavaltion aikaa, jossa vasemmisto ja oikeisto vuoron perään keräsivät tieoja ja valokuvia vähäkin poikkeavista kansalaisista. Vasta nyt nämä arkistot ovat aktiivisen tutkimuksen kohteena nuoren polven historia tutkijoiden kiinnostuksen herätessä näiden arkistojen salaisuuksiin. Teemu Vähäsarja on tässä tehnyt urauurtavaa työtä.      Toisaalta eikö meille riittänyt yksi Tii...