Muoti oli sekin, kun aikoinaan virastojen toimintaa mainostettiin ja aiottiin mainostaa markkinoinnin värssyillä. Esimerkiksi: "Kunnon väylät rakentaa Tie- ja vesirakennuslaitos" tai "Vesihallitus puhdistaa vesistöjä". Tämä oli aikaa, kun  täysin sopimattomia yksityissektorin elementtejä aletiin tuomaan julkiseen hallintoon, mutta  onneksi mainoslauseet unohtuivatkin nopeasti esimerkiksi tapauksessa, miten mainostaa mm. vankeinhoitoa. Yksityissektorilta lainaamisessa oli  hyvätkin puolensa, koska aiemmin virkamiehillä ei ollut käsitystä, mikä eroa on  menoilla ja kustannuksilla. Oli vain momentteja ja niillä määrärahoja. Palkkakuluja ei katsottukaan kustannuksiksi, koska ne joka tapauksessa  menivät tehtiinpä tai oltiinpa tekemättä mitään. Sisäinen laskenta oli tarkoitettu pakottamaan hallinnon ajattelemaan hankkeiden kokonaisrahoitusta. riippumatta siitä, miltä momentilta rahat tulivat .   

      Tunnettua on, että hyviä tarinan kertojia kuunnellaan tietynlaisissa tunnelmaltaan kohonneissa tilaisuuksissa. Poreilevissa illanvietoissa kuulijat ovat jo etukäteen virittyneet otolliseen vastaanottamisen tilaan kertojan tietäessä myös roolinsa tunnettuna tarinan kertojana. Sillä hetkellä kertojalla on valtaa, mutta valtaa vain tilaisuuden kontekstissa, tilaisuuden asiamerkityksen ja luonteen rajoissa.      Tämä on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, miten kertojan valta syntyy. Se riippuu, olkoon tarinan sisältö mikä tahansa, lähes kokonaan hänen esityskyvystään ja taidoistaan eläytyä sadunkertojan rooliinsa. Niinpä hänen valtansa on hetkellistä ja nopeasti sammuvaa, mutta tarinana kertojana hänen maineensa pysyy. Tämä kannattaa muistaa, kun tuotetta brändätään sen tekijällä.      Mutta tarinat vallankäytön välineenä eivät ole näin yksikertaisia. Ehkä taloudellisen voittoon tähtäävän tarinan kertomisen mall...