1925. Tarinat tuotteiden takana myynnin lisääjinä on myytti

      Tunnettua on, että hyviä tarinan kertojia kuunnellaan tietynlaisissa tunnelmaltaan kohonneissa tilaisuuksissa. Poreilevissa illanvietoissa kuulijat ovat jo etukäteen virittyneet otolliseen vastaanottamisen tilaan kertojan tietäessä myös roolinsa tunnettuna tarinan kertojana.

Sillä hetkellä kertojalla on valtaa, mutta valtaa vain tilaisuuden kontekstissa, tilaisuuden asiamerkityksen ja luonteen rajoissa.

     Tämä on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, miten kertojan valta syntyy. Se riippuu, olkoon tarinan sisältö mikä tahansa, lähes kokonaan hänen esityskyvystään ja taidoistaan eläytyä sadunkertojan rooliinsa. Niinpä hänen valtansa on hetkellistä ja nopeasti sammuvaa, mutta tarinana kertojana hänen maineensa pysyy. Tämä kannattaa muistaa, kun tuotetta brändätään sen tekijällä.

     Mutta tarinat vallankäytön välineenä eivät ole näin yksikertaisia. Ehkä taloudellisen voittoon tähtäävän tarinan kertomisen malliesimerkki on taulun provenienssi , kirjallinen todistus taulun syntyvaiheista nykyhetkeen. Taulun hyvällä väärentämisellä yhdistettynä väärennettyyn provenienssiin on voitu ansaita kymmeniä miljoonia euroja. Provenienssitarinat saattavat olla ihmeellisiä. Natsi menneisyyteen liittyvät tarinat ovat aivan oma lukunsa.

     Tässä vaiheessa voidaan alkaa epäillä tarinan voimaa bisneksenteossa, ainakin sitä on surutta liioiteltu. Mainostajien yksi keskeinen prinsiippi on, että myydäkseen tuote, sillä on syytä olla hyvä tarina. Kulutustavarat ovat vielä välttyneet tältä hokemalta. Tähän prinsiippiin pitää suhtautua hyvin varauksellisesti.

     Asian voisi kääntää toisin päin: maailmannurkat ovat täynnä hyvän tarinan omaavia protoja, mutta kauppa ei käy. Yksi proto on vajannurkassa, josta tarinaa kyllä riittiäsi PRH:n neuvota insinööristä Valion pakkauspäällikkö Junkkariseen ja Sittarin sisäänostajaan.

     Tarinan lumoa heikentää se, että jokaisella tuotteella on tarinansa. Ei tuote voi taivaasta tipahtaa. Miksi mainostajat vannovat tarinan merkitykseen tuotteen menestymisessä? Siksi, että se on ainut höttö asia, josta voi vääntää, mitä erilaisimpia alatarinoita mitä erilaisimpiin mainoskampanjoihin.

     Kirjan myyntiin ei vaikutta millään lailla, kuinka monta kymmentä vuotta kirjailija on teostaan vääntänyt ja kuinka kustantaja sitä hehkuttaa. Mika Waltari oli matalan profiilin mies, mutta hänen kirjansa olivat loistavia, osa maailmankuuluja.  Kirjat myivät, koska ne olivat hyviä. Kalle Päätalo yhdisti elämänsä tarinan ja kirjatuotantonsa yhdeksi valtavaksi ja valtavan myyväksi  blogiksi, jonka kerronta on jouhevaa, mutta vailla ylätason merkityksiä. Kirjat myivät tasollaan. Sofi Oksanen on esimerkki tapauksesta, jossa henkilökohtainen taitava esillä olo mediassa ja kansainvälisillä forumeilla tukee voimakkaasti hänen tuotantonsa myyntiä.

     Kirjailijaesimerkit osoittavat, että tuote myydäkseen tarinoilla, tuotteen ja sen tekijän on yhdessä muodostettava kokonaisuus, joka raapaisee ihmisten sieluja.