Joku on sanonut moraalin olevan
elinikäinen huoli siitä, onko suorittanut tehtävänsä oikein ja kestävällä
tavalla. Riippumatta siitä, onko ihminen saanut empaattisuuden ja myötätunnon
geenit jo syntyessään, suurten uskontojen pyhät kirjat kuten raamattu ja koraani
sisältävät myös moraaliopin keskeiset elementit, kuten katekismuksen kymmen
käskyä. Moraalisäännöt näyttävät olevan siis universaaleja.
Näiden sääntöjen mukaan Kreikan poliittinen johto on antanut vääriä tietoja, rikkonut sopimuksia ja antanut katteettomia lupauksia. Poliittinen johto on myös suojellut maan eliittiä ja palkinnut sitä verohelpotuksilla. Voi olla, että poliittinen johto on saanut suojelurahaa tästä myötämielisyydestään eliittiä kohtaan. Kansa on käyttänyt avoimet porsaanreiät hyväkseen hyötyäkseen taloudellisesti ja saadakseen tarpeellisia palveluja ja etuja, vaikka lahjonnalla.
EU-johtajat ovat tienneet kaikki nämä Kreikan synnit, vaivat ja toimimattomuuden syytäen maalle kuitenkin rahaa, kuten entinen pankinjohtaja rahattomalle suurtilalliselle pannen lopuksi tilan vasaran alle.
Suurimpia syntisiä Kreikka-sopassa ovat maan entiset parlamentin ja hallitukset sekä EU:n poliittiset johtajat uhrin ollessa Kreikan kansa.
Mitä nyt tapahtuu? Ei moraaliopeista tietokaan, vaan EU-pomot siirtyvät heille sopivaan eettisiin sääntöihin. Etiikkahan on kuin koodisto, joka on merkannut joitain moraaliopin kohtia noudatettavaksi. Etiikka pitää omat ja muiden velvollisuudet erillään. Kun noudatan englantilaisilla eliitin illallisilla oikeaa etikettiä, eettisiä koodeja, saan puhua eliitin huumorilla mitä vain. Mitä enemmän loukkaan, sitä enemmän nauretaan ja sitä fiksumpi olen.
Nyt kun EU-johtajien kunnianhimon solmu Kreikka-kysymyksessä ei näytä katkeavan, kätköistä kaivetaan kuvainnollinen panssarivaunun ohjekirja. Ei puhettakaan armosta ja velkojen leikkaamisesta, vaan kurista ja kansan rankaisemisesta.
Eihän Kreikka-kysymystä raamattu kädessä ratkaista, mutta jos tapaukseen sovellettaisiin moraalisääntöjä, jonkun tason armahtaminen olisi paikallaan. Tapahtukoon se vaikka sen nimissä, että maa ei kykene milloinkaan maksaan velkojaan.
Näiden sääntöjen mukaan Kreikan poliittinen johto on antanut vääriä tietoja, rikkonut sopimuksia ja antanut katteettomia lupauksia. Poliittinen johto on myös suojellut maan eliittiä ja palkinnut sitä verohelpotuksilla. Voi olla, että poliittinen johto on saanut suojelurahaa tästä myötämielisyydestään eliittiä kohtaan. Kansa on käyttänyt avoimet porsaanreiät hyväkseen hyötyäkseen taloudellisesti ja saadakseen tarpeellisia palveluja ja etuja, vaikka lahjonnalla.
EU-johtajat ovat tienneet kaikki nämä Kreikan synnit, vaivat ja toimimattomuuden syytäen maalle kuitenkin rahaa, kuten entinen pankinjohtaja rahattomalle suurtilalliselle pannen lopuksi tilan vasaran alle.
Suurimpia syntisiä Kreikka-sopassa ovat maan entiset parlamentin ja hallitukset sekä EU:n poliittiset johtajat uhrin ollessa Kreikan kansa.
Mitä nyt tapahtuu? Ei moraaliopeista tietokaan, vaan EU-pomot siirtyvät heille sopivaan eettisiin sääntöihin. Etiikkahan on kuin koodisto, joka on merkannut joitain moraaliopin kohtia noudatettavaksi. Etiikka pitää omat ja muiden velvollisuudet erillään. Kun noudatan englantilaisilla eliitin illallisilla oikeaa etikettiä, eettisiä koodeja, saan puhua eliitin huumorilla mitä vain. Mitä enemmän loukkaan, sitä enemmän nauretaan ja sitä fiksumpi olen.
Nyt kun EU-johtajien kunnianhimon solmu Kreikka-kysymyksessä ei näytä katkeavan, kätköistä kaivetaan kuvainnollinen panssarivaunun ohjekirja. Ei puhettakaan armosta ja velkojen leikkaamisesta, vaan kurista ja kansan rankaisemisesta.
Eihän Kreikka-kysymystä raamattu kädessä ratkaista, mutta jos tapaukseen sovellettaisiin moraalisääntöjä, jonkun tason armahtaminen olisi paikallaan. Tapahtukoon se vaikka sen nimissä, että maa ei kykene milloinkaan maksaan velkojaan.
Kommentit
Lähetä kommentti