Vuosi sitten HS:ssä oli tosi mielenkiintoinen pitkä juttu syrjäseutujen nuorison viihtymisestä ja vapaa-ajanvietosta asuinaluillaan. Satuin kerran nuoruuden Hesassa keskusteluun, jossa orkesterin trumpetin soittaja kertoi, että soittaja saa aina tyttöseuraa. Ei tarvitse edes tanssia. Vieressä seisova poika tokaisi, ettei tarvitse tanssia eikä soittaa, kun pääsee saatolle. Ehkä suurin vieläkin näkyvä ero tyttörintamalla kaupunki nuoren ja maalla asuvan nuoren välillä on, ettei nuori mies kaupungissa välttämättä tarvitse makeasti möyrivä auto tyttöseuran saamiseksi. Dokumentin mukaan se kuitenkin näyttää edelleen oleva kova valtti maalla tyttöjen kanssa seurustelussa. Kaupunki keskuskissa tämä pitänee vain osittain paikkansa. Tämä johtunee siitä, että huvipaikossa moni nauttii jonokin verran alkoholia ja rattiin ei siis ole aihetta tarttua. Mutta kaverikyyti varmaankin pelittää. Joka tapauksessa nuorten huvitukset ja unelmat eivät vuosikymmenissä juuri näytä muuttuneen. Nuorten miesten j...

Viirit festarikesän alkamiseksi on nostettu. Ylen aamun Jälkinäytöksessä Suna Vuori totesi enteellisesti, että mikä festari tahansa voi olla upea ja voittamaton. Fiilis ratkaisee. Joka tapauksessa raatilaiset ja heidän kaverinsa näyttävät odottavan innolla kesän tapahtumia. Ennen ei ollut toisin, vaikka moni ikäiseni niin sanoo. Festareiden sijasta oli lavatanssit, Niitä oli joka viikonloppu omanpitäjän kirkonkylällä tai jossain naapuri pitäjässä. Jopa joidenkin pitäjien kylien lavatanssit olivat paikallisia kuuluisuuksia kuten Nivalan Tuiskula. Lavalle tultiin polkupyörällä tai jonkin onnekkaan auton omistajan kyydillä. Etikettinä oli, että pojat hakivat riviin järjestyneitä tyttöjä ja pakkeja ei saanut antaa kuin räkäkännissä olevalle. Olavi Virta oli megatähti, joka veti pieneenkin paikkaan tuhatpäisen nuorisojoukon. Vakinainen kaikkien tuntemaa setäporukka istui kanttiinissa kolmen tolpan olutta kittaamassa. Tämä porukka ei tanssinut, muttei häirinnyt ketään. Viimeisen kappaleena o...

Ylempään keskiluokkaan samaistuvista suomalaisista 65 prosenttia inhoaa rockia. Tämä on hämmästyttävä tieto aikana, jolloin musiikkia tulvii joka reiästä. No ehkä tämä johtuu Joonas Kokkosen tokaisusta, ettei rocki ole musiikkia. Se olisi vain elämäntapa antautua kuulemaan sointuja ilman sointikulkuja. Olkoon se akateemikon käsitys. Toisaalta 25 prosenttia keskiluokasta tykkää rokista, on jopa mielimusiikkia. Samaa luokkaa on klassillisen musiikin suosio. Klassillinen on siitä velhoa musiikkia, että sen taustarakenteista saa aivan oivia aineksia rockbiiseihin. Olisi ihme, jos joku rokkikaveri ei olisi lainannut sieltä kamaa, täysin laillisesti. Musiikin suosiota kertovat luvut löytyvät Mila Engelbergin jutusta 24.4.09 Yliopistolehdessä.