Viirit festarikesän alkamiseksi on nostettu. Ylen aamun Jälkinäytöksessä Suna Vuori totesi enteellisesti, että mikä festari tahansa voi olla upea ja voittamaton. Fiilis ratkaisee. Joka tapauksessa raatilaiset ja heidän kaverinsa näyttävät odottavan innolla kesän tapahtumia. Ennen ei ollut toisin, vaikka moni ikäiseni niin sanoo. Festareiden sijasta oli lavatanssit, Niitä oli joka viikonloppu omanpitäjän kirkonkylällä tai jossain naapuri pitäjässä. Jopa joidenkin pitäjien kylien lavatanssit olivat paikallisia kuuluisuuksia kuten Nivalan Tuiskula. Lavalle tultiin polkupyörällä tai jonkin onnekkaan auton omistajan kyydillä. Etikettinä oli, että pojat hakivat riviin järjestyneitä tyttöjä ja pakkeja ei saanut antaa kuin räkäkännissä olevalle. Olavi Virta oli megatähti, joka veti pieneenkin paikkaan tuhatpäisen nuorisojoukon. Vakinainen kaikkien tuntemaa setäporukka istui kanttiinissa kolmen tolpan olutta kittaamassa. Tämä porukka ei tanssinut, muttei häirinnyt ketään. Viimeisen kappaleena orkesteri soitti hitaan tangon, jonka lumoissa, jos onni oli puolella, pyydetii tyttöä saatolle. Jos oli superonni, voitiin mennä tutun talon vielä lämpimään saunaan jatkoille, jos muuta paikka ei löytynyt. Sauna oli pihapiirin erillinen rakennus. Joskus kävi niin, että talon väki tuli saunaan noutamaan jotain unohdettua vaatetta tai pyyhettä. Jos osapuolet tunnetiin, sinä vaihetiin hyvänyön toivotukset ja aamulla saatettiin tavata talon kahvipöydässä ja vaihdettiin muutama sen ajan small talk lause sadon kypsymisestä. Tämä sijaan joskus saatettiin uhata haulikolla. Perimältään mikään ei ole muuttunut. Kaipuu toisen luokse lienee säilynyt. Ehkä nyt musiikin kuuntelu korostuu enemmän. Tämä taas saattaa johtua valtavasta musiikkiteollisuuden kehittymisestä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti