Viirit festarikesän alkamiseksi on nostettu. Ylen aamun Jälkinäytöksessä Suna Vuori totesi enteellisesti, että mikä festari tahansa voi olla upea ja voittamaton. Fiilis ratkaisee. Joka tapauksessa raatilaiset ja heidän kaverinsa näyttävät odottavan innolla kesän tapahtumia. Ennen ei ollut toisin, vaikka moni ikäiseni niin sanoo. Festareiden sijasta oli lavatanssit, Niitä oli joka viikonloppu omanpitäjän kirkonkylällä tai jossain naapuri pitäjässä. Jopa joidenkin pitäjien kylien lavatanssit olivat paikallisia kuuluisuuksia kuten Nivalan Tuiskula. Lavalle tultiin polkupyörällä tai jonkin onnekkaan auton omistajan kyydillä. Etikettinä oli, että pojat hakivat riviin järjestyneitä tyttöjä ja pakkeja ei saanut antaa kuin räkäkännissä olevalle. Olavi Virta oli megatähti, joka veti pieneenkin paikkaan tuhatpäisen nuorisojoukon. Vakinainen kaikkien tuntemaa setäporukka istui kanttiinissa kolmen tolpan olutta kittaamassa. Tämä porukka ei tanssinut, muttei häirinnyt ketään. Viimeisen kappaleena orkesteri soitti hitaan tangon, jonka lumoissa, jos onni oli puolella, pyydetii tyttöä saatolle. Jos oli superonni, voitiin mennä tutun talon vielä lämpimään saunaan jatkoille, jos muuta paikka ei löytynyt. Sauna oli pihapiirin erillinen rakennus. Joskus kävi niin, että talon väki tuli saunaan noutamaan jotain unohdettua vaatetta tai pyyhettä. Jos osapuolet tunnetiin, sinä vaihetiin hyvänyön toivotukset ja aamulla saatettiin tavata talon kahvipöydässä ja vaihdettiin muutama sen ajan small talk lause sadon kypsymisestä. Tämä sijaan joskus saatettiin uhata haulikolla. Perimältään mikään ei ole muuttunut. Kaipuu toisen luokse lienee säilynyt. Ehkä nyt musiikin kuuntelu korostuu enemmän. Tämä taas saattaa johtua valtavasta musiikkiteollisuuden kehittymisestä.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti