Jokseenkin eri meiltä voidaan olla eläkejohtamisen asiantuntija M. Rantaman 18.6 HS:ssä olevan jutun kanssa eläkkeelle siirtymisen aiheuttamasta hulabalosta työyhteisöön. Kokeneen työtekijän arvo tunnustetaan eikä sen antaminen kaipaa mitään erityisperusteluja. Tämä perustuu kokemukseeni noin 30 työyhteisöstä. Työntekijä saa hyvin pitkälle päättää itse, millaisin seremonioin hän lähtee. Joku tarjoaa työpaikka kahvit, toinen haluaa ruusun pöydälle, jotkut pyytävät lasilliselle paikalliseen, eräät vain korrektisti hyvästelevät. Pitää kyllä paikkansa, että joidenkin lähtijöiden ympärille on rakennettu, jos mikinlaista ohjelmaa, mutta nämä ovat poikkeuksia. Lähtökohtana on, että pitää kunnioitta eläkkeelle siirtyvän tahtoa.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti