Jukolan viestin tulokset olivat ikävää katseltavaa suomalaisille. Kärkisijat menivät ruotsalaisille ja kaiken lisäksi 20 parhaan joukossa oli vain puolisen kymmenetä suomalaisseuraa. Onko yksi syy heikkoon menestykseen, mitä jo Jälkihikiohjelmassa väläyteltiin, harrastaja määrien supistuminen? Nuoruudessani lajia harrastettiin oppikoulussa puhumattakaan varusmiespalveluksessa, jossa se kuului viikko-ohjelmaan. Erityisesti RUK:ssa se päätti viikon palvelun ja komppanian voittaja pääsi heti lähtemään viikonloppulomalle. RUK:ssa huomasin, kuinka oppi- ja lukioaikainen suunnistaminen oli vakuuttava lisää joukkueen ja komppanian maastoharjoituksissa. Silloisen KRH-komppanian tai joukkueen johtamisesta ei olisi tullut mitään ilman kartan ja maaston lukutaitoa. Vaikka laitteet ja menetelmät ovat keittyneet, uskoisin umpivieraassa maastossa joukko-osaston kanssa liikkuminen ilman notkeaa kartanlukutaitoa saattaa olla haastavaa.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti