Jälkiviisaiden uusi jäsen P. Aalto, ei A. Aalto oli niin keskittynyt sälyttämään poseerausasentonsa, että puhui tönkkö lauseita Turkin ylösnoususta ties mihin sen kriisin sijaan. Muutoin aamun Jälkinäytös steppaili Paganiniin viulun lumoissa, kunnes räppäri Miettinen muisteli jossain pyhässä kirjassa mainitun, että tätä pirun kapistusta saa soitta vain saunan takana. Saarikoski, esi-isistään kaikonneena pauhasi, ettei tavallinen kansa saa kuunnella Sibeliuksen koitosta kuin tupot korvilla kotisohvan takaa kurkkien. Tämä selkeyttäisi taiteen yksikertaiseksi viivaksi, mitä uunot ymmärtävät. Kilpailun voittajan palkinto viritti äärimmäisen kiihtyneen tunnelman istuntoon. Se tulisi repimään istuntolaisten omaatuntoa, jotka kyllä ovat puhtaat käyttämättömyytensä takia. Kilpailun voittaja saa digitaalisen osoitteen puolisonsa salaisiin puheluihin. Tutkimusten mukaan tämä parantaa soittajan sitkeyttä ja kestävyyttä speelatkoon hän, kuinka paljon tahansa nuottikirjan ohi, koska tietää puolisonsa pysyvän lukkojen takana. Kaikki musiikkiin viittaava päättyi kuin seinään, kun entistä vakavammaksi muuttunut Kinnunen veti keskustelun mukaan Ukrainan. Hän kaivoi esille rippikouluaikojensa Gogolin kirjan Kuolleet sielut. Tähän kirjallisuuden suuri sivullinen Saarikoski änkesi vastaan väittämällä kirjan olevan Muistelemia kuolleesta talosta. Tähän Kinunnen parahti. – Miten sinä kehtaan, vaikka olet 13. polvessa kirjailijasukua, puhua kuolleista taloista. Siellähän kuolee ihmisiä, ja sielut jäävät maanpäälle. Kinnusen päästessä vauhtiin hän syytti Saarikoskea kirjoilijoiden määrän valtavasta liioittelusta kirjailijaliiton rekisteriin apurajojen summan kasvattamiseksi. Saarikoski ohitti syytöksen, kuin telkkä pesänsä alkaen kehua, kuinka isänmaallisuuden aate alkoi jyllätä mielissä, kuin pohjalaisten Laurilan veljeksillä heidän katsellessa Top Gun elokuvaa. Tässä vaiheessa räppäri porukan fiksuin käski lopettaa sotapuheet.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti